Ärsyttävät sävelet
Työskentelin 70-luvun alussa yhdessä kantakaupungin pankkikonttoreista. Eräällä työtoverillani oli tapana vihellellä ärsyttäviä sävelmiä työpisteessään. Kerran eräänä huhtikuun maanantaina minulla oli kauhea päänsärky. Työtoverini oli jälleen vihellellyt säveliään koko päivän, ja lopulta sain tarpeekseni. Kävelin hänen työpisteelleen ja pyysin häntä olemaan hiljaa. Työtoverini katsoi minua pitkään ja intensiivisesti, minkä jälkeen hän sanomatta sanaakaan avasi vetoketjuni ja otti penikseni suuhunsa. Seisoin siinä hetken, enkä sanonut mitään, sillä sanoja ei tarvittu. Myöhemmin samana päivänä pankkimme ryöstettiin. Ryöstäjä oli tuo viheltelevä työtoverini.
Hilja Perävalo
Pyykkilauta kadoksissa
Kävelin eräänä tammikuisena iltana Kaisaniemen puiston poikki, kun viereeni tupsahti jostain hassunnäköinen herrasmies kauhtuneessa frakissa ja silinterissä. Tämä ehkä 40–50-vuotias herra kysyi minulta ulkomaalaisittain murtaen: "Oletteko nähnyt pyykkilautaani? Missä on pyykkilautani?"
Ennen kuin ehdin vastata mitään, mies juoksi puiston nurmikolle, teki kärrynpyörän ja ampui minua päähän. Tälle tapaukselle olemme sittemmin nauraneet kerran.
Ensio Jyrähdys
Kipeä sormi
Pari viikkoa sitten jätin peukaloni asuntoni oven väliin saranapuolelta. Sormihan meni tietysti aivan littanaksi nivelestä ylöspäin. Ja tuskat olivat aivan kamalat! Kun vihdoin pääsin terveyskeskuspäivystykseen, peukaloni oli paisunut ihan palloksi. Noin kuusikymppinen mieslääkäri otti minut vastaan ja tutki tovin peukaloani. Sen jälkeen hän nojasi tuolissaan taaksepäin, hymyili vinosti ja kertoi minulle, että olen raskaana! Nyt olen 54-senttisen ja 22-kiloisen potran poikavauvan isä. Enpä olisi koskaan uskonut!
Matti Runkka
Noloja vaivoja
Suo siellä, vetelä täällä, vastaranta kaikkialla. Asuin aikanaan Töölössä kuudennessa kerroksessa. Minulla oli ilmavaivoja, mutta pinnistin kadulla tarmokkaasti. Kun pääsin hissiin, helpotin hieman. Silloin astui ahtaaseen hissiin kolmannen kerroksen kaunis neiti, johon olin ollut salaa ihastunut jo monta vuotta! Paskoin hänen naamalleen.
Timo T. A. Mikkonen
Hyvää syntymäpäivää!
Oli vaimoni syntymäpäivä ja olin ostanut hänelle herkullisen mansikkakakun. Olin lahjojeni kanssa palaamassa metrolla Helsingin keskustasta Herttoniemeen. Sörnäisten metroasemalla vastapäiselle penkille istahti pieni, suloinen tyttö punaisissa haalareissaan. Valkoisen myssyn alta tuikki kaksi kirkasta sinistä silmää.
Istuimme siinä vastatusten ja katselimme toisiamme. Yhtäkkiä tyttö kumartui eteenpäin ja hengähti: "Minulla on tänään synttärit."
"Ihanko totta. Meidän äidilläkin on", minä vastasin. "Paljonko sinä täytät?"
"Seitsemän", sanoi tyttö.
"Meidän äiti täyttää seitsemänkymmentä."
Istuimme siinä iloisissa syntymäpäivätunnelmissa, jotka tarttuivat myös vieressä istuvaan rouvaan. Hän kaivoi laukustaan punaisen tikkukaramellin ja tarjosi sitä tytölle: "Kun sinulla on synttärit." Tyttöä taisi hieman ujostuttaa, ja hän pudisti päätään. Rouva ojensi tikkarin minulle: "Vaimollenne syntymäpäivätervehdys." Ja sitten hän kaivoi laukustaan keltaisen tikkukaramellin: "Teillekin."
Oli tammikuun viimeinen päivä, aurinko tulvi oranssinvärisessä metrovaunussa ja mielissämme. "Miksi sulla ei ole housuja?" tyttö halusi tietää.
Vihtori Lettunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti