27.7.2007

Kuritushuoneen shokkihaastattelussa Kuritushuoneen kirjoittaja: Olen typerä, kelvoton juoppo!

Tänään täällä Kuritushuoneella on poikkeuksellinen vieras, nimittäin itse blogin pitäjä, Inkvisiittori! Kyseessä on siis journalistinen vastine autofellaatiolle, mikä sopii hyvin, sillä inkvisiittorille tuttua ovat niin huono lehtimiestapa kuin sooloseksikin. Kuritushuone vietti sydäntäsärkevän päivän kirjoittajansa kanssa ja todisti omin silmin hänen avuntarpeensa, mikä on niin surullista ja sokeeraavaa, että pakkohan siitä on juoruta kaikille.

KURITUSHUONE: Tervetuloa piinapenkkiin, inkvisiittori.
INKVISIITTORI: Kiitti vitusti. Ei edes aplodeja. Ja missä on minulle luvattu Cristal-pullo?
K: Saat sen haastattelun jälkeen, jos olet kiltisti. Näytät hieman Courtney Lovelta. Onko kaikki hyvin?
I: Ei tässä mitään. Vedin eilen kokkelia, hepoa ja piriä. Vähän pyörittää vieläkin, mutta kyllä tämä tästä.
K: Huumeiden ja kavioeläinten käyttö on syntiä, kyllähän sinun pitäisi se tietää! Millainen roolimalli sinä nyt olet lapsille?
I: Kuules nyt, minulla on takana pitkä ura alusvaateroolimallina! Alastonroolimalliksikin minua on pariin otteeseen pyydetty, mutta sellaisiin esikuvaleikkeihin en ole lähtenyt mukaan.
K: Hyvä on, hyvä on. Käsitellään siis Kuritushuone-blogia. Mikä ajoi sinut aloittamaan tällaisen blogintekeleen?
I: No saatana. Minun mielestäni kaikki muut blogit olivat niin paskoja, että halusin aloittaa oman! Sellaisen, jossa voisin vapaasti ja kireän humoristiseen sävyyn puhua mieliaiheistani, kuten pornosta, tisseistä ja Friedrich Nietzschen Übermensch-ihanteesta.
K: Onko sinulla kenties muita blogeja minun lisäkseni?
I: Ei ainakaan säännöllisesti. Joskus on jotain yhden yön juttuja ollut, mutta ei mitään vakavaa - ei mitään sellaista, mitä meidän välillä on. (nauraa pitkään)
K: Olet tunnekylmä paskiainen. Tunnetko koskaan syyllisyyttä jos et ehdi blogata?
I: Mussunmussunmussun. Xml. Bläbläbläblä. Mama! Mama! Äääää! (pärisyttää kieltään)

"Minulla ei ole lainkaan sukupuolielimiä!"

K: OK! Kuinka usein seuraat muita blogeja?
I: Lähes joka ilta. Viimeksi eilen seurasin erästä pahaa-aavistamatonta neuleblogia kotiovelle saakka. Se ei huomannut mitään, vaikka seisoin varmaan metrin päässä pensaassa! Vaarana tällaisessa on tietysti aina kiinnijääminen housut kintuissa. Sitten ei enää naurata, kun joku heikkohermoinen jeesusblogi vaatii minulle oikeudessa lähestymiskieltoa.
K: Blogisi on myös Blogilistalla. Kuvaile tunnetta, jonka saat, jos blogisi sijoitus on noussut top- tai hot-listalla.
I: Kova, sykkivä, kosteahko. Jälkeenpäin koen ehkä syyllisyyttä ja häpeää. Joskus tunnen itseni yksinäiseksi.
K: Älä nyt ala vollottaa. Kommentoitko muiden blogeja niiden kommenttiosastolla?
I: Usein. Minusta on mukavaa osoittaa muille bloggaajille, että minä olen heitä fiksumpi ja kyvykkäämpi ja seksikkäämpi ja… Anteeksi, käyn nyt kusella.
K: Varos nyt vähän sen suihkun kanssa! En halua virtsaa uusille kengilleni. Saisinko ottaa kuvan elimestäsi ihan vain omaa henkilökohtaista albumiani varten, ilman minkäänlaisia julkistamisaikomuksia?
I: Siitä vaan. Odota hetki, niin se hymyilee kameralle!

"Hän oli hellä rakastaja!"

K: Edellisestä kysymyksestä tuli mieleeni, oletko kommentoinut muiden blogeja täällä Kuritushuoneella?
I: Voitko kuvitella, että ensin luulin interblogistisuuden tarkoittavan sitä, että kaksi bloggaajaa harrastaa seksiä! Voitko kuvitella, kuinka paljon yllätyin ja ilahduin, kun tajusin, että aktiin voi osallistua useampi kuin kaksi ja mukana voi olla myös mekaanisia laitteita!
K: No en! Usein kuulee väitteitä, että blogistanissa olisi olemassa jonkinlainen sisäpiiri. Mitä mieltä olet tästä?
I: Blogistan… Valtio Keski-Aasiassa. Pinta-ala 143 100 neliökilometriä. Väkiluku 6,8 miljoonaa. زنده باش، ای وطن. (oksentaa syliinsä)
K: Itse asiassa puhut nyt Tadžikistanista, ja nyt tuota oksennusta sitten roiskui myös kengilleni. Kiva. Blogistan-nimitystä käytetään suomalaisten blogikirjoittajien ja -lukijoiden yhteisöstä. Toistan siis kysymykseni: Tuntuuko sinusta siltä, että jonkinlainen sisäpiiri on olemassa?
I: Uskon. Ja uskon, että tämä sisäpiiri juonittelee kristillisen maailman alistamiseksi ja maailmanvaltion perustamiseksi mukahauskan kommentoinnin, epämääräisten linkitysten ja rss-syötteiden avulla!
K: Puhut siis kuuluisista Blogistanin Viisaiden Pöytäkirjoista! Kiinnostavaa. Palaamme tähän ehkä myöhemmin, mutta nyt on aikaa enää yhdelle kysymykselle. Oletko käynyt missään blogitapaamisissa, tai voisitko kuvitella käyväsi sellaisessa?
I: Hei, mikä toi ruskea tahra on?
K: Mikä?
I: No tuo tuossa! (nousee ylös)
K: Siis tarkoitatko tuota suurta, haisevaa läjää, jonka päällä istuit? Vaikuttaa siltä, että ulostit juuri tuolillesi.
I: No, onneksi voin pyyhkiä sen tällä mekolla, jonka ostin tätä haastattelua varten. (pyyhkii)
K: Hieno homma. Kiitos haastattelusta, inkvisiittori! Voit olla varma, että tämän seurauksena menetät lapsesi huoltajuuden ja voit myös heittää hyvästit urallesi! Sääliksi käy. Minä muuten join sen Cristalin jo ennen kuin haastattelumme alkoi!
I: Ei.

Kuritushuone haluaa huomauttaa, että haastattelussa kuvatut henkilöt ja tapahtumat ovat täysin fiktiivisiä. Kaikki yhteydet eläviin, kuolleisiin tai eläviin kuolleisiin ovat puhdasta sattumaa, eikä niihin kannata kiinnittää mitään huomiota, tai joku tulee ja vittu tappaa sut. Lukuisia eläimiä vahingoitettiin kuolettavasti ja vailla mitään järkevää syytä tätä haastattelua tehtäessä.

25.7.2007

Atleetin ahdinko

Koska viimeisimmät kirjoitukseni ovat rämpineet syvällä alapäähuumorin loputtomissa, liejuisissa syvänteissä, päätin kirjoittaa tällä kertaa jostain hieman ylevämmästä. Jostain kauniista, jostain puhtaasta. Tarkoitan tietenkin kehon korkeakulttuuria, eli urheilua.

Urheilusta minulle tulee ensimmäisenä mieleen alastomat, lihaksikkaat ja öljytyt kreikkalaisnuorukaiset painiskelemassa Olympoksen rinteillä.














Anteeksi, keskittymiseni herpaantui.

En itse suuremmin harrasta urheilua, sillä Suomen nykyinen lainsäädäntö ei valitettavasti salli sellaisia urheilulajeja, joita eniten haluaisin harrastaa. Koska pelkään pahoin, että kuntoni on päässyt valahtamaan kerrassaan onnettomaksi, olen tästä huolimatta alkanut vakavasti harkita jonkinlaisen urheilulajin harrastamista. Alligaattoripainin, hevosammuntapoolon ja masturbaatiojoogan pudottua pois listaltani tiukan karsinnan jälkeen jäljellä on enää viisi vaihtoehtoa, ja täytyy sanoa, ettei hyvältä näytä.

1. Lenkkeily
Plussat: Juostessa voi vaikka kuunnella musiikkia. Tai teoriassa voisi kuunnella musiikkia, jos räjähtämispistettä hipovan sydämen jyskytys ja veren kiivas kohina korvissa eivät veisi kuuloa, keskittymiskykyä ja väistämättä myös henkeä.
Miinukset: Näytänkö minä päättömältä kanalta, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin säntäillä ympäriinsä typerässä verryttelyasussa ja vaaleanpunaisessa hikipannassa? (Hikipanta täytyy olla, ja se on aina vaaleanpunainen!) Vastaus edelliseen kysymykseen on "ehkä", mutta lenkkeily houkuttaa minua yhtä paljon kuin pyörällä ajaminen ilman satulaa. Lenkkeily voisi olla nautinnollista esimerkiksi silloin, jos puolet aivoistani poistettaisiin ennen lenkille lähtöä. On vaikea kuvitella mitään yhtä lamaannuttavan tylsää kuin kiertää jotain ankeaa helsinkiläistä puistonlänttiä spurguja ja feissareita väistellen.
Parannusehdotus: Ammuntalenkkeily! Kivääri kouraan ja pinkki hikipanta päähän! Jokaisesta ammutusta ihmisestä saa pisteen, feissareista viisi ja kilpailevista lenkkeilijöistä kymmenen! (Kyllä, kilpailu kuuluu, tai ainakin sen pitäisi kuulua lenkkeilyyn.)

2. Kuntosali
Plussat: Olen altis kokeilemaan lähes mitä tahansa pillereitä ja ruiskeita ja laittomia ampuma-aseita, joten tältä pohjalta voisin helposti ryhtyä kehonrakentajaksi tai perussuomalaisten kansanedustajaksi. Kuntosaliharrastus tarjoaa myös mahdollisuuden viettää aikaa tiukissa trikoissa muiden tiukkiin trikoisiin pukeutuneiden miesten kanssa, ja silti tuntea itsensä todella heteroksi.
Miinukset: Kuntosali ei kuitenkaan sovi minulle, sillä äärimmäisen lihaksikas vartaloni yhdistettynä bradpittmäisiin kasvonpiirteisiini aiheuttaisivat liikaa tarpeetonta surua, kateutta ja ahdistusta salitovereissani.
Parannusehdotus: Ainahan voin hieroa upeita, öljyttyjä lihaksiani peilin edessä kotona, ottaa valokuvia ja viedä ne galtsuun nimimerkillä TurboLoverXXX30cm.

3. Keihäänheitto
Plussat: Tämä perisuomalainen raavaiden uroiden ja naaraiden laji kiehtoo minua suuresti. Mikäpä olisi hienompaa kuin sinkauttaa keihäs jäntevästi kohti sinivalkoista taivasta niin jotta vittu repeää, kirota samalla kovaan ääneen ja jälkeenpäin lausua tv-kameroille kuolemattomia sitaatteja, kuten "Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi" tai "Jos viistoistavuotiasta sais".
Miinukset: "Pakko lähteä kaljalle. Vituttaa tällainen keihäänheitto."
Parannusehdotus: Pitkämäki näytti jo mallia. Elävät maalitaulut tekisivät tylsästä ja alkukantaisesta keppiennakkelusta koko maailman ykköslajin!

4. Jalkapallo
Plussat: Miljoonapalkka, alusvaatemallivaimo, urheiluautoja, oma tositv-ohjelma, jne.
Miinukset: Pelkään pahoin, että minulta uupuu lukuisia lajissa tarvittavia ominaisuuksia: pelisilmä, kyky juosta ja ajatella yhtä aikaa, kyky kohdella vastustajia kuin ihmisiä, oikea jalka.
Parannusehdotus: Jalkapallohuliganismi voisi sopia minulle paremmin. Tuskin voi olla mitään järkevämpää, kuin harrastaa juopunutta ja silmitöntä väkivaltaa nahkakuulaa potkivien miljonäärijoukkioiden edesottamusten vuoksi. Toinen vaihtoehto on viuhahtaminen, joka yhdistää lenkkeilyn ja ekshibitionismin parhaimmat puolet kauniilla, joskin kyseenalaisella tavalla.

5. Baletti
Plussat: Olen aina uskonut näyttäväni hyvältä tutussa ja trikoissa, ja nyt minulla olisi tilaisuus testata miltä oikeasti näyttää, kun säärikarvat pursuavat läpi sukkahousuista. Lisäksi lajin voimakkaasti naisvoittoinen sukupuolijakauma ja hyvät mahdollisuudet päästä ns. tunnusteluetäisyydelle Pas de deuxin aikana kiihottavat suuresti mielikuvitustani. 
Miinukset: Punaista lihaa ja sivareita syövät ystäväni Maanpuolustuskorkeakoulun Brutaalin Tappamisen Osaston Äijämäisen Äijäkerhon Ammuntajaoston Homopornoalajaostossa eivät välttämättä katsoisi harrastustani hyvällä. Tiukat trikoot ja läheinen kontakti kauniiden naisten kanssa voisi myös aiheuttaa kiusallisen tilanteen kesken tanssiesityksen. 
Parannusehdotus: Naistanssijat voisivat olla ilman vaatteita. Kuin myös miestanssijat. Ja tanssi voisi tapahtua pimeässä huoneessa. Vaakatasossa.

Mikä siis eteen? Mitä urheilulajia voi miehinen, miesten mies enää nykypäivänä harrastaa, kun lähipizzerian turkkilaiset eivät katso hyvällä, jos muinaisten olympialaisten innostamana yritän painia heidän kanssaan alasti ja öljyttynä? Millaista ruumiin runoutta tällainen vaativa atleetti voi harjoittaa, kun hikoilla ei oikein viitsisi, ja useiden päivien ryyppyputkille täytyisi jäädä tilaa ja aikaa? Mikä on se kehon kielioppi, jota kaltaiseni muskulääri maailmanmies voi noudattaa menettämättä omanarvontuntoaan, rahojaan ja housujaan?

Terveisiä perseestä

George W. Bush kävi lauantaina peräsuolitutkimuksessa.


"We found the weapons of mass destruction. We found biological laboratories … And we'll find more weapons as time goes on. But for those who say we haven't found the banned manufacturing devices or banned weapons, they're wrong, we found them", presidentti Bush kommentoi tutkimustuloksia.


Kuritushuoneen saamien tietojen mukaan joukkotuhoaseiden lisäksi Yhdysvaltain presidentin peräsuolesta löytyivät Osama bin Laden, yksi rasvattu pahuuden akseli, Dixie Chicksin koko tuotanto ja hieman yllättäen ex-presidentti Bill Clinton, joka tosin väitti kiven kovaan, että hänen suhteensa Georgen peräsuoleen on puhtaan platoninen, ja että tahrat hänen hameellaan ovat vain suklaata.


Myös Bushin pääkoppa tutkittiin, eikä kenellekään taatusti tullut yllätyksenä se, ettei sieltä löytynyt yhtään mitään. Koska George on niinku ihan vitun tyhmä, tajuuksä hä?


***


Helsingin yliopiston oikeustieteellisten tiedekunnan pääsykokeeseen lipsahti vanha tenttikysymys:



Tehtävä 2. Herra A on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii vaimoaan ja esittää häntä vastaan syytöksiä ja sanoo: "Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä."


Jos syytös on tosi, eikä tytössä tavata neitsyyden merkkiä, kuinka on toimittava:


a) Hakattakoon tytön pää irti, koska hän on toiminut Herran tahtoa vastaan harjoittaen haureutta isänsä kodissa.
b) Vietäköön tyttö isänsä talon ovelle, ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi, koska hän teki häpeällisen teon harjoittaen haureutta isänsä kodissa.
c) Silvottakoon tytön kasvot ja leikattakoon hänen miehensä elin irti, minkä jälkeen heidät naulittakoon ristille, koska Jumalalla on nyt vähän huono päivä, koko ajan sataa ja päänsärkykin vaivaa - ei ole kuulkaas helppoa olla hyvä ja täydellinen kaikkivaltias, joten give me a break, mmmkay?

20.7.2007

Outo haju hämmästyttää musiikinystäviä

Suomalaiset musiikinystävät ovat joutuneet jo pitkään pitelemään nenästään kiinni kulkiessaan Suomen virallisen listan ohi. Oksennuksen kaltainen, makeahko haju on pitänyt Listaa vallassaan jo seitsemän viikkoa, eikä löyhkä ota hellittääkseen.


"Kymmenet ihmiset ovat valittaneet meille kaameasta hajusta.", YleX:n Lista-ohjelman tuottaja Pekka Laine tuskailee. "Tuossa neljä viikkoa sitten haju vain pahentui entisestään."


Musiikkitieteellisen tiedekunnan ylinahkaparturi Jens Rednex ei pidä hajua mitenkään huolestuttavana. "Nämä nyt on näitä ohimeneviä, kesäisiä ilmiöitä. Itse veikkaan, että suurin osa hajusta on peräisin singlelistan kakkospaikkaa pitävän Tean kappaleesta 'Tytöt tykkää'."


"Syynä voi olla myös kahden Idols-artistin viikkokausia jatkunut samanaikainen esiintyminen Listan kärkisijoilla, mikä on sitten aiheuttanut jonkinlaisen voimakkaan kemiallisen reaktion", Rednex jatkaa.


"Oi tulispa kunnon sade joka pyyhkis alleen kaiken ton saastan", mumisee Listan luota katatonisessa tilassa löydetty Rockpoliisi.

18.7.2007

Kuritushuoneen Suuri Seksikysely: Näin suomalainen pettää

Kuritushuoneen Suuren Seksikyselyn mukaan sata prosenttia suomalaisista on tilaisuuden tullen valmis pettämään puolisoaan. Eikä tässä vielä kaikki: sama tutkimus paljastaa, että jokainen suomalainen on itse asiassa pettänyt puolisoaan.

"Näinhän se on. Pettäminen on kivaa", Joku Turha Julkkis kommentoi tutkimustulosta upean säihkyvässä Diorin tuulipuvussa (900 euroa). "Minä olen pettänyt itseäni monta kertaa uskottelemalla, että toimittaja on ihan oikeasti ystäväni, eikä hän tarkoita mitään pahaa pyytäessään minua ottamaan loputkin vaatteet pois."

Eniten suomalaiset pettävät toisiaan kesäisin, pikkujouluissa sen isoryntäisen sihteerin kanssa, Opel Kadettin takapenkillä, Onnelan naistenvessassa ja Keravalla.

"Olen pettänyt, ja pettäisin toistekin", toteaa kyselyyn vastannut Loverboy92.
"Onko sulla hei jotain fotoo galtsussa? Mä en oikein usko, että sä oot 16-vuotias alusvaatemalli", hän ihmettelee.

"Pidä vaan ne kädet omalla puolella", kommentoi puolestaan kadulta tavoitettu Tavallinen Kadunmies.

Puolet suomalaisista panisi vuohta

Ehkä hieman yllättäen Kuritushuoneen seksikyselystä käy ilmi, että puolet suomalaisista on valmis pettämään puolisoaan myös vuohen kanssa.

"Kyllä minulle kelpaisi vaikka vuohi", kommentoi yllättävää tulosta BigCockk, toinen kyselyyn vastanneista. "Ei täällä maalla ole kauheasti vaihtoehtoja."

"Itse en ole vielä vuohta kokeillut", kertoo Joku Turha Julkkis, joka on ikäisekseen nuoren ja kypsän näköinen hemaisevan seksikkäässä Seppälän kukkamekossaan (29 euroa). "Olen kylläkin palannut yhteen sikani kanssa, ja häitä juhlitaan elokuussa. Seksimme on ollut villiä. Otanko nyt rinnat esiin?"

"Painu nyt helvettiin siitä, saatanan pervo", T. Kadunmies toteaa mietteliäänä.

Seksologi: Sukupuolimoraali on löyhtynyt

"Tämä tutkimus kertoo karua kieltään suomalaisten sukupuolimoraalin löyhtymisestä. Esiaviollista seksiä, irtosuhteita ja Ilkka Kanerva!" Kuritushuoneen seksologi, seksosofi ja seksopaatti Tommy-täti kertoo kosteat himokkaat huulet ja kieli väristen sekä levottomat, kiihkeät kädet pitkin täydellistä, sileää ja sykkivää vartaloa liukuen.

"Ennen pidettiin Jumala mielessä ja housut jalassa. Nykyisin on pikemminkin päinvastoin", Tommy-täti antaa ymmärtää samalla kun hänen kätensä puristuu toimittajan sykkivän rakkauden valtikan ympärille, ja hänen kostea, värisevä kuononsa hyväilee himokkaan toimittajan kosteita ja väriseviä rintoja, pakaroita ja kiduksia.

Kuuma ja hikinen kaksiselkäinen peto kimaltelee laskevan auringon viimeisissä säteissä. Sykkivä ja värisevä Tommy-täti puhaltaa eroottisesti tupakansavua silmistään ja korvistaan, kietoo ihanat lonkeronsa toimittajan pyrstön ympärille ja nuolee ahnaasti samppanjaan ja suklaaseen kastettua kiellettyä hedelmää.

"Tästä synnillisyydestä voimme syyttää Teletappeja ja Hennes & Mauritzin katumainontaa", hän sanoo matalalla ja heleällä äänellään, ja toimittaja ohjastaa miehuuden kostean ja puuskuttavan junan kohti irstauden helmeilevää ja eriskummallista tunnelia.

17.7.2007

Selviääkö Tero?

Tero Pitkämäen, tuon suomalaisen urheilusankarin, painajainen ei vieläkään ole ohi. Karmea keihästurma on jättänyt mieheen pysyvän jäljen. Perjantain onnettomuuden aiheuttamat henkiset ja fyysiset vauriot ovat asettaneet Pitkämäen koko uran vaakalaudalle. Kaiken lisäksi urhea sankarimme menetti mahdollisuutensa miljoonaan dollariin, joka jaetaan jokaisessa kuudessa Kultaisen liigan kisassa lajinsa voittaneiden kesken.


"Terolle olisi voinut käydä vielä paljon huonommin. Nyt oli kuitenkin onni onnettomuudessa", Pitkämäen manageri Tero Heiska lohduttaa itkua tuhertavaa Iltalehden toimittajaa.


"On ymmärrettävä, että kun katsoo kuolemaa silmiin sillä tavalla, kuin Tero nyt on tehnyt, ei hetkessä palaudu ennalleen", toteaa keihäänheittäjälegenda Tapio Korjus ja auttaa pystyyn lattialle parkumaan vajonneen Ilta-Sanomien toimittajan.


Pitkämäen onneksi häntä tukevat tällä vaikealla hetkellä niin kollegat kuin ystävätkin, ja tietenkin oma avopuoliso sekä Ilkka Kanerva.


Pitkämäen ja iltapäivälehtien urheilutoimittajien tuskan taival sai alkunsa kultaisen liigan kilpailussa Roomassa perjantaina, kun Pitkämäen keihäs lävisti Jonkun Rättipään.

14.7.2007

Erikoinen tapaus

Ärsyttävät sävelet


Työskentelin 70-luvun alussa yhdessä kantakaupungin pankkikonttoreista. Eräällä työtoverillani oli tapana vihellellä ärsyttäviä sävelmiä työpisteessään. Kerran eräänä huhtikuun maanantaina minulla oli kauhea päänsärky. Työtoverini oli jälleen vihellellyt säveliään koko päivän, ja lopulta sain tarpeekseni. Kävelin hänen työpisteelleen ja pyysin häntä olemaan hiljaa. Työtoverini katsoi minua pitkään ja intensiivisesti, minkä jälkeen hän sanomatta sanaakaan avasi vetoketjuni ja otti penikseni suuhunsa. Seisoin siinä hetken, enkä sanonut mitään, sillä sanoja ei tarvittu. Myöhemmin samana päivänä pankkimme ryöstettiin. Ryöstäjä oli tuo viheltelevä työtoverini.


Hilja Perävalo


Pyykkilauta kadoksissa


Kävelin eräänä tammikuisena iltana Kaisaniemen puiston poikki, kun viereeni tupsahti jostain hassunnäköinen herrasmies kauhtuneessa frakissa ja silinterissä. Tämä ehkä 40–50-vuotias herra kysyi minulta ulkomaalaisittain murtaen: "Oletteko nähnyt pyykkilautaani? Missä on pyykkilautani?"


Ennen kuin ehdin vastata mitään, mies juoksi puiston nurmikolle, teki kärrynpyörän ja ampui minua päähän. Tälle tapaukselle olemme sittemmin nauraneet kerran.


Ensio Jyrähdys


Kipeä sormi


Pari viikkoa sitten jätin peukaloni asuntoni oven väliin saranapuolelta. Sormihan meni tietysti aivan littanaksi nivelestä ylöspäin. Ja tuskat olivat aivan kamalat! Kun vihdoin pääsin terveyskeskuspäivystykseen, peukaloni oli paisunut ihan palloksi. Noin kuusikymppinen mieslääkäri otti minut vastaan ja tutki tovin peukaloani. Sen jälkeen hän nojasi tuolissaan taaksepäin, hymyili vinosti ja kertoi minulle, että olen raskaana! Nyt olen 54-senttisen ja 22-kiloisen potran poikavauvan isä. Enpä olisi koskaan uskonut!


Matti Runkka


Noloja vaivoja


Suo siellä, vetelä täällä, vastaranta kaikkialla. Asuin aikanaan Töölössä kuudennessa kerroksessa. Minulla oli ilmavaivoja, mutta pinnistin kadulla tarmokkaasti. Kun pääsin hissiin, helpotin hieman. Silloin astui ahtaaseen hissiin kolmannen kerroksen kaunis neiti, johon olin ollut salaa ihastunut jo monta vuotta! Paskoin hänen naamalleen.


Timo T. A. Mikkonen


Hyvää syntymäpäivää!


Oli vaimoni syntymäpäivä ja olin ostanut hänelle herkullisen mansikkakakun. Olin lahjojeni kanssa palaamassa metrolla Helsingin keskustasta Herttoniemeen. Sörnäisten metroasemalla vastapäiselle penkille istahti pieni, suloinen tyttö punaisissa haalareissaan. Valkoisen myssyn alta tuikki kaksi kirkasta sinistä silmää.


Istuimme siinä vastatusten ja katselimme toisiamme. Yhtäkkiä tyttö kumartui eteenpäin ja hengähti: "Minulla on tänään synttärit."


"Ihanko totta. Meidän äidilläkin on", minä vastasin. "Paljonko sinä täytät?"


"Seitsemän", sanoi tyttö.


"Meidän äiti täyttää seitsemänkymmentä."


Istuimme siinä iloisissa syntymäpäivätunnelmissa, jotka tarttuivat myös vieressä istuvaan rouvaan. Hän kaivoi laukustaan punaisen tikkukaramellin ja tarjosi sitä tytölle: "Kun sinulla on synttärit." Tyttöä taisi hieman ujostuttaa, ja hän pudisti päätään. Rouva ojensi tikkarin minulle: "Vaimollenne syntymäpäivätervehdys." Ja sitten hän kaivoi laukustaan keltaisen tikkukaramellin: "Teillekin."


Oli tammikuun viimeinen päivä, aurinko tulvi oranssinvärisessä metrovaunussa ja mielissämme. "Miksi sulla ei ole housuja?" tyttö halusi tietää.


Vihtori Lettunen

10.7.2007

Seitsemän suomalaista ihmettä

Maailmalle valittiin eilen uudet seitsemän ihmettä yleisöäänestyksen perusteella. Uusia ihmeitä ovat Kiinan muuri, Petran kalliokaupunki Jordaniassa, Brasilian Kristus-patsas, krooh pyyh ja ketä kiinnostaa.


YK:n kulttuurijärjestö Unesco kieltäytyi tukemasta hanketta, koska sen mukaan nyt valitut ihmeet ovat ihan vitun tylsiä.


Olen täsmälleen samaa mieltä Unescon kanssa. Jos ihmeiden valinta olisi tehty oikeudenmukaisesti ja järkevästi, ihmeeksi olisi päätynyt ainakin Chuck Norrisin roundhouse kick, Stevie Wonder ja MacGyverin takatukka. Pyrin nyt omalta osaltani korjaamaan tätä suunnatonta vääryyttä, ja valitsen tiukan tieteellisin perustein seitsemän suomalaista ihmettä.


1. Helsingin Ulkokäymälä


Carl Ludvig Engelin suunnittelema Ulkokäymälä sijaitsi Vanhassa kirkkopuistossa. Käymälän rakennustyöt aloitettiin 1830, ja lopullisesti se vihittiin käyttöön vasta 1852. Käymälä edusti uusklassista tyyliä, ja sen esikuvana on pidetty Pietarissa sijaitsevaa Kazanin Paskahuussia.


Käymälä oli puhdas, viihtyisä ja kodikas. Se tuoksui aina kukkasille, ja sinne pääsi asioimaan vaivaiseen markan hintaan. Vessaa käytti mm. Jeesus vieraillessaan Suomessa vuonna 1962. Käymälä kuitenkin paloi maan tasalle vuonna 1987, eikä sen tilalle ole vielä rakennettu uutta. Niinpä helsinkiläiset ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan tottuneet tekemään tarpeensa kadulle.


Bubbling Under: Ystävällinen bussikuski


2. Ilkka Kanerva pelastaa Suomen ulkopolitiikan


Ennen Ilkka Kanervan ulkoministeriyttä Suomi oli maailmanpolitiikan ruma ja typerä kakara, jonka kanssa kukaan ei halunnut leikkiä. George W. Bush käytti Erkki Tuomiojan naamaa tikkatauluna ja pyyhki takapuolensa vessapaperiin, johon oli painettu Tarja Halosen kuva. Vladimir Putin suunnitteli ydinpommittavansa Suomen maailmankartalta ihan vain sen vuoksi, että "päästäisiinpä eroon niistäkin paskiaisista", eikä ketään olisi voinut kiinnostaa vähempää. Vuosi 2007 jää kuitenkin historiaan vuotena, jona Ilkka Kanerva pelasti maamme maineen ja kunnian niin idässä kuin lännessäkin.


Ilkka Kanervan supliikkimiehen taidot ovat kansainvälisen ihailun kohde, ja hänet on lisäksi valittu kolmetoista kertaa peräkkäin maailman sexyimmäksi mieheksi. Hänen ruskea kielensä on asetettu näytteille ulkoasiainministeriön miesten vessaan, jotta ministeriön työntekijät eivät koskaan unohda hänen urotekojaan. Hän on tiettävästi ainoa ihminen maailmassa, joka kykenee kumartamaan mihin tahansa suuntaan pyllistämättä yhteenkään.


"Ovet ovat permanentisti auki", Kanerva toteaa ja väläyttää kuuluisan hymynsä, joka saa pikkupöksyt, nahkakalsarit ja Ilta-Sanomien toimittajat kostumaan kymmenen kilometrin säteellä.


Bubbling Under: Urho Kekkonen juo Brežnevin pöydän alle


3. Jari Sarasvuo


Jari Sarasvuo on filosofi, guru ja Suomen henkinen johtaja, jota on usein verrattu Mahatma Gandhiin, Jeesukseen ja Optimus Primeen. Kirjoissaan Also Spracht Sarasvuo ja Mein Kampf Jari kertoi kaikille suomalaisille, että jokainen on oman onnensa copywriter.


Sarasvuon mukaan jokainen ihminen voi löytää sisäisen Sarasvuonsa, jolloin hän voi toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti kaikkia niitä moraalisia ja esteettisiä mahdollisuuksia, jotka nykyinen arvomaailma tukahduttaa. Lisäksi Sarasvuo uskoo, että vahvemman on hallittava, sen sijaan, että se sulautuisi heikompaan uhratakseen sillä tavoin oman suuruutensa. Sarasvuon kirjoja on myyty enemmän kuin Raamattua, ja hän on myös maailman menestyneimmän tv-sarjan, Diilin, isä.


Bubbling Under: Timo T. A. Mikkonen


4. Nokia N9000i


Nokian tuore Jeesus-puhelin on ainakin sata kertaa parempi, kalliimpi ja fallisempi kuin joku iPhone. N9000i ei ole mikään puhelin, vaan Heuristisesti Ohjelmoitu Algoritminen Multimediatietokone. Laitteen varusteisiin kuuluu keskinkertainen kameran ja keskinkertaisen musiikkisoittimen lisäksi kolmiulotteiset lasit, poimuajolaite, etälamautin, penispumppu ja Yön koko tuotanto. Yleisesti uskotaan, että Nokia N9000i valitaan YK:n seuraavaksi pääsihteeriksi, minkä jälkeen se pysäyttää ilmastonmuutoksen ja lopettaa köyhyyden.


"Daisy, Daisy, give me your answer do. I'm half crazy all for the love of you. It won't be a stylish marriage, I can't afford a carriage. But you'll look sweet upon the seat of a bicycle built for two."


Bubbling Under: Jorma Ollilan hartiat


5. Pääministerin morsian


Suomalaisen kirjallisuuden suosituin klassikko, jolle vetää vertoja vain Viivi Avellanin Sinkkunaisen käsikirja.


Yli viidellekymmenelle kielelle käännetty romanttinen mestariteos, jossa vakavailmeinen kepulaispoliitikko löytää harmaan pitopalveluyrittäjän pikkugeen Kesärannan porealtaassa. Lukijaa hemmotellaan kiihkeillä rakastelukohtauksilla, pikkutuhmilla sutkautuksilla ja keskustalaisella kunnallispolitiikalla.


Bubbling Under: Paavo Väyrysen On muutoksen aika 1 feat. Marika Fingerroosin nettisivut


6. Suomi voittaa jääkiekon MM-kultaa


Suomi voitti vuonna 1995 Ruotsin Tukholman Globen-areenassa luvuin 4–1 vastoin kaikkia ennakko-odotuksia. Ville Peltonen teki kypärätempun siitä huolimatta, että hänen päänsä irtosi heti ensimmäisellä minuutilla sattuneessa taklaustilanteessa. Timo Jutila teki Suomen neljännen maalin, vaikka hänen molemmat jalkansa leikkautuivat irti ensimmäisellä minuutilla vaihtovirheen seurauksena. Suomen maalissa Adolf Ehrnrooth torjui ensimmäisellä minuutilla tapahtuneesta sokeutumisestaan huolimatta sankarillisesti kaikki laukaukset. Hänet ohitti vain yksi onnenkantamoinen, jossa kiekko kimposi laidasta verkon perukoille lävistettyään matkalla hänen vatsansa.


Legendaarisessa ottelussa kuoli 26 662 suomalaista, minkä lisäksi 39 886 haavoittui ja 1 000 jäi vangiksi. Ruotsi pelasi ottelun viimeiset 59 minuuttia kymmenellä yhtä vastaan, mutta silti Suomi vei voiton kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Voitto oli niin upea, että sen jälkeen Suomen jääkiekkomaajoukkueesta ei ole saanut puhua negatiiviseen sävyyn, ja vielä tänäkin päivänä jokainen suomalainen täysi-ikäinen mies velvoitetaan pelaamaan jääkiekkoa vähintään puolen vuoden ajan, paitsi jos hän on joku vitun homo.


Bubbling Under: Teemu Selänne voittaa Stanley Cupin loppuottelussa Ottawa Senatorsin


7. Yön kymmenen kultalevyä


Ympäri maailmaa on ihmetelty tämän keskinkertaisen porilaisen iskelmäpumpun menestystä, jonka on yleisesti katsottu olevan vahvin todiste evoluutioteoriaa vastaan. Jo seitsemäntoista levyä harmaannihkeää kuraa vääntänyt yhtye sinnittelee sitkeästi listoilla ja vetää Ravintola Tulisuudelman kerta toisensa jälkeen täyteen kyynelehtiviä miehiä ja naisia. Yön menestys herättää useimmissa ihmisissä loppumattoman, eksistentialistisen kysymystulvan: Kuinka voi olla mahdollista, että samaa huonoa biisiä uudestaan ja uudestaan tekevä bändi voi olla niin suosittu? Miten kukaan voi selvitä hengissä siitä, että Yö esiintyy kolmena peräkkäisenä iltana samoilla festareilla? Voisiko Olli Lindholm näyttää vielä juntimmalta?


Yön ikimuistettavimpia kappaleita ovat hitit "Taas lapset pihalla nään, ne kaikki kuolee pian, niin kuin rakkaus tää" ja "Hän tahtoi nimensä tähtiin, hän halusi olla kuolematon, mutta hänet silvottiin, nyt hän kuollut on, itken verta ja paskaa".


Bubbling Under: Rednexin Sex And Violins -levy myy kultaa

6.7.2007

Kadonneita ei välttämättä koskaan löydy

Kun läheinen katoaa, perheen elämä muuttuu toivon ja epätoivon taisteluksi. Sadat vastausta vaille jäävät kysymykset riivaavat mieltä, pahimmillaan koko loppuelämän. Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 8 000–10 000 ihmistä. Heistä pysyvästi kateisiin jää 20–30 henkilöä.


Helsinkiläinen Jaakko Peräköyrinki katselee mietteliäänä ulos jakomäkeläisen kaksionsa ikkunasta. Hänen kasvoillaan näkyvät murheen syvät uurteet, ja hänen kätensä liukuvat hermostuneesti pitkin koskenkorvapullon kylmää pintaa.


"Eukko katosi tossa seitsemän vuotta sitten", Jaakko muistelee. "Oli sellainen synkkä ja myrskyinen yö. Eukko sanoi lähtevänsä ostamaan röökiä ja tupakkaa, eikä sitä koskaan kuulunut takaisin."


Jaakon puhe tukahtuu äkillisen mielenliikutuksen vallatessa miehen mielen. Kossupullo hakeutuu huulille, jotka hamuavat pullon lohdullista, kosteaa kosketusta.


Eukko Peräköyringistä ei ole kuulunut mitään moneen vuoteen, mutta Jaakko ei ole luopunut toivosta.


"Tuossa kaksi vuotta katoamisen jälkeen mä sain tekstiviestin keskellä yötä." Jaakko sanoo ja kaivaa matkapuhelimensa esiin näyttääkseen viestin meille.


"Hei Jaakko", viestissä lukee. "Haista paska senkin rupinen mulkku. t. Eukko."


"Tämä saa mut uskomaan, että joku päivä Eukko vielä palaa", Jaakko sanoo ja purskahtaa itkuun.


"Vähän pissattaa"


Myös turkulainen Tiina, 10 vuotta, on kadottanut läheisen ihmisen, ystävänsä Maijun, 9. Tiina istuu mietteliään mutta urhean näköisenä leikkikentän keinussa. Syksy on saapunut Turkuun, ja punakeltainen lehtimatto peittää maata. Tummat pilvet riippuvat matalalla vedestä raskaina, vaanivat yllämme kuin turvonneet petolinnut.


Tiina, miltä sinusta tuntuu ystäväsi Maijun katoaminen?


"No vähän pissattaa", Tiina vastaa ääni väristen. 


Nuoret tytöt lähtevät karkumatkalle usein riitaannuttuaan vanhempiensa tai poikaystävänsä kanssa. Katoamisen syynä voi olla myös liiallinen ja holtiton alkoholinkäyttö. Se voi hyvinkin olla myös tämän tapauksen taustalla. Tiina, voitko kertoa meille, miten katoaminen tapahtui?


"No me alettiin olee piilosta Liisan kanssa. Mä laitoin silmät kiinni ja laskin kahteenkymmeneen. Sitten Liisaa ei enää näkynyt missään."


Liisa on nyt ollut kadoksissa kymmenen minuuttia, eikä Tiina ole löytänyt häntä perusteellisista etsinnöistä huolimatta. "Mä katsoin sängyn alta ja koirankopista myös", Tiina toteaa lohduttomana.


"Voi tehdä mieli jättää kaikki paska taakse"


Pastori Rudolf Teodikea näyttää murheen painamalta mieheltä. Hänen silmänalusensa ovat tummat, ja hänen leukaansa peittää monen päivän sänki. Rudolf istuu raskaasti huokaisten kirkkonsa ensimmäiselle penkkiriville ja luo murheellisen katseen kohti alttaritaulua, joka esittää ristillä kärsivää Jeesusta. Mies on aluksi kovin vaisu ja koettaa väistellä itse aihetta, mutta lopulta hän saa kerättyä rohkeutta kertoakseen tarinansa.


"Siitä on niin pitkä aika, että monta kertaa olen miettinyt, että mitä järkeä tässä on enää toivoa. Totta kai me kaikki muistamme palavat pensaat ja kymmenet vitsaukset ja kasvot paahtoleivissä. Nyt on kuitenkin tosiasia, että Jumalasta ei ole pariin tuhanteen vuoteen kuulunut mitään."


Rudolf katsoo poispäin tuskaisen oloisena. Hän pyörittelee jatkuvasti sormillaan kaulassaan roikkuvaa hopeista ristiä.


"Iltaisin minä aina luen Raamattua, ja koetan löytää Jumalaa sieltä, mutta tuntuu kuin ne sanat eivät enää merkitsisi minulle mitään. Raamattu tuntuu vieraalta ja oudolta, aivan kuin Hän ei olisi koskaan sitä kirjoittanutkaan."


"Kyllä minä ymmärrän, että on rankkaa olla täydellinen kaikkivaltias. Voi tehdä mieli lähteä ja jättää kaikki paska taakse", Rudolf sanoo, ja äkkiä hänen äänestään paistaa läpi paitsi suru, myös suuttumus. "Mutta että ei voi mitään viestiä lähettää! Sitä minä en ymmärrä. Laittaisi nyt edes postikortin." 


"Kaikista pahinta on se, kun välillä kuulee näitä huhuja. Esimerkiksi naapurin Nietzsche väitti kerran kännipäissään, että Jumala on kuollut. Vaikka minä kuinka ajattelin, ettei sillä ole mitään todisteita, olin vähällä murtua!"


Katoamisia tutkitaan aina tapauskohtaisesti. Omaisille tilanne on koko elämän mullistava tragedia, mutta poliisille katoamistapaukset ovat rutiinityötä.


"Tällaiset tapaukset ovat tietysti hankalia, kun kadonneen olemassaolosta ei alunperinkään ole minkäänlaista luotettavaa tietoa", KRP:n rikosylitarkastaja Fox Mulder toteaa. "Täytyy muistaa, että jotkut katoavat omasta tahdostaan. Voi olla, että Jumalakin löytyy joku päivä esimerkiksi Ruotsista täysin kunnossa uuden perheen luota."


Rudolf palaa vielä muistoissaan kohtalokkaaseen katoamispäivään.


"Oli sellainen synkkä ja myrskyinen yö. Jumala sanoi lähtevänsä ostamaan röökiä ja tupakkaa, eikä Häntä koskaan kuulunut takaisin."


Rudolf purskahtaa lohduttomaan itkuun. Viimeiset toivon rippeet alkavat olla tiessään.


Tällä hetkellä poliisi ei tee mitään Jumalan tapauksen suhteen. Jos uusia vihjeitä ilmenee, etsinnät käynnistetään uudestaan.

Voi saatana

Muun muassa Hevi-Ari Hevi-Koivusen maailmanvalloituksen myötä on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua siitä, onko Suomi nyt sitten metallimusiikin luvattu maa, Mekka, Norja ja Blashyrkh, vai eikö ole, ja pitäisikö sen Ellenin nyt pyytää Pamelalta anteeksi.


Minun musiikindiggailuni alkoi niinkin raskaan ja brutaalin laulu- ja soitinyhtyeen kuin New Kids on The Blockin kuuntelemisella. Tämä tosiasia hävettää minua edelleen niin paljon, että silloin tällöin joudun ampumaan itseäni päähän. Ei sillä, olivathan ne kauniita poikia. Mutta eipä arvannut tuo kultakutrinen, kristillinen poika, joka viiksentyngät väpättäen tuijotti seinällä roikkuvasta julisteesta Jordan Knightin ruskeita makuukammarisilmiä, että parin vuoden päästä metallimusiikki suistaisi hänet satanististen riittien, moraalittomien seksihurjastelujen ja suonensisäisten huumeiden maailmaan.


Nykyisin kuuntelen yksinomaan norjalaista kirkonpolttomusiikkia ja vankiluolassani viruvien ihmisten kalmankirkaisuja. (Myyn em. kirkaisuja levytettynä, ota yhteyttä. Hinta 20 euroa plus kuolematon sielusi.)


Pukeudun mustiin vaatteisiin - ja nimenomaan sen vuoksi, että voin sisäisesti pahoin. Kerran viikossa uhraan vuohen Suuren Cthulhun alttarilla ja kaadan hautakiviä paikallisen kirkon hautausmaalla. Kesäisin käyn myymässä tupakkaa rippikoululaisille. Aina kun kuuntelen Burzumia, Darkthronea tai euroviisuja, vajoan väkivaltaiseen transsitilaan, jonka aikana saatan viillellä itseäni, potkia kadulla pahaa-aavistamattomia ohikulkijoita tai pelata roolipelejä.


Olen täysin riippuvainen syntisestä, pahasta, pahasta musiikista. Olen pelkkä ihmisraunio, joka vapisevin käsin tarraa iPodiinsa ja laittaa soimaan vielä yhden Rotting Christin biisin, ennen kuin pimeys laskeutuu. Rock-musiikki on tuhonnut kaiken kauniin elämässäni: uskon, toivon ja hampaat. Ja tiedättekö mitä mieltä minä siitä olen?


I love it! Siksipä minua ärsyttää suunnattomasti näiden pullamössö-mammanpoika-lässynlää-"hevi"bändien esiinmarssi. Kun ei se hevi ole sitä, että soitetaan sähkökitaraa mustat vaatteet päällä ja näytetään synkiltä. Eikä se ole sitä, että KISSiä fanittava rovaniemeläinen medianomi laittaa hirviömaskit päälle ja örisee.


En tiedä, pitäisikö itkeä vai itkeä, kun mummo Pihtiputaalta itkee paikallislehden yleisönosastolla kuinka Lordin saatanallinen musiikki tuhoaa kasvavien nuorten mielenterveyden ja seksuaalimoraalin. Kuuntele mummo Antaeusta tai Gorgorothia ennen kuin käyt ruikuttamaan!


En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun 10-vuotiaan tytön näköinen henkkamaukkahevari voittaa Idols-kilpailun laulamalla jotain Scorpionsia ja kertoo haastattelussa pitävänsä hevistä, esim. Abbasta ja Yöstä.


Kirkossakin järjestetään jo metallimessuja! Kirkon jos jonkun pitäisi olla sitä mieltä, että rock on saatanasta! Se on, trust me, ja te kaikki joudutte helvettiin siitä hyvästä! Nightwish takaperin on Hsiwthgin! Tuomas Holopainen takaperin on Aasumaitlah Aaksap!


Nyt lukija saattaa kysyä, mikä kaiken tämän vuodatuksen pointti onkaan?


No se, että Ellenin pitäisi pyytää anteeksi. Olihan se hei rumasti tehty.

5.7.2007

Paatin täydeltä Tuskaa

Tuskan palo täytti Kaisaniemen viime viikonloppuna. Tämän kipeän ukkelin huumeinen vierailu hevipoppi-festareille sujui hyvin. Musiikki oli sen verran puhdasta ja aatteellista, että eiköhän syntistä hifiä etsinyt tavallinen poppi-heikki suksinut kuuhun saman tien. Tuskin kossua ehti maistaa, kun Immortal aloitti keikkansa, ja lavalta kuului kuivaa natinaa ja kuiskauksia mollissa.


Tuskassa tuli taas huomattua, että kannattaa tarjota pennuille jaffaa ja jättää viina aikuisille. Nuoriso paiskasi roskat minne sattuu ja käyttäytyi muutenkin ikävästi, vaikka Tuskan tarkoitus ei ole riehua, vaan ottaa oppia hevistä.


Lauantaiaamuna minulla oli hieman heikko olo, mutta kun nappasi pikaisen limpsan ja tupakoi kessua, niin äkkiä siitä toivuttiin. Ennen Emperorin keikkaa tapasin vihdinpuoleisia tuttuja joiden kanssa bongattiin rokkikasvoja ja nautittiin kossua tuvassa.


Säissä ei ollut moittimista – viimassa kitkuttelua ei tarvinnut sietää. Pieni miinus kusipaikoista, joita peitti kuramainen velli. Sieltä kuitenkin multaisaa vanaa pitkin kulkemalla tuli hiekkakentälle, jossa jo kauhea pöly täytti nielun.

nimim. Tuskaan pakahtunut