28.12.2007

Kai ne lehdet pitää jollain täyttää

Aina kun jokin juhlapyhä on ovella, kaikkia näyttää kiinnostavan ihan helvetisti mitä joku Kimmo ”Maanteiden kuningas” Sasi, Satu ”Tähtityttö” Ruotsalainen tai Kristian ”Kuka?” Meurman juhlapäivänä puuhaa. No mitä ne sitten tekevät? Varmaan jotain tosi erikoista ja kiinnostavaa!

Sasi: ”Iltaa vietän ja vuoden vaihtumista odottelen opiskeluaikaisten ystävieni kanssa.”
Ruotsalainen: ”En juhli sitä kovin suureellisesti. Pidän enemmän rauhallisesta menosta.”
Meurman: ”Vuosi vaihtuu rauhallisesti samppanjaa siemaillen.”

Järisyttävää.

Eikö sitä paitsi ole outoa, että Satu Ruotsalainen antaa uudenvuodenlupauksia, jotka eivät edes pidä? Sehän näkee tähdistä kaiken mitä sille tapahtuu.

Ja ei kai siinä mitään, jos toimittajalla ei ole töissä muuta tekemistä kuin surffailla Facebookissa, mutta miksi tämä täytyy paljastaa kaikille lukijoille kirjoittamalla tyhjänpäiväisiä artikkeleita?

Sitten meillä on tässä tällainen juoksija, jolla on isot pohkeet ja jylhät kasvot, ja joka seurustelee entisen lapsimallin kanssa. Äkkiä paljastuu, että tyttö on hivellyt toisten miesten pohkeita juoksijan selän takana! Apua! Juoksija itkee meille joen iltapäivälehdessä ja poseeraa kuvaajalle koiranpentuilme jylhillä kasvoillaan. Sen jälkeen parrasvaloihin raahataan Mäntsälän kunnantalolta joku Timo T. A. Mikkosen ex kommentoimaan tapahtumia, vaikka lapsikin tietää että Timo T. A. Mikkonen on satuhahmo!

Joku isoniskainen menneen talven maajussi kokee myös vastoinkäymisiä rakkauselämässään, ja katsoo tarpeelliseksi runoilla aiheesta tiedotusvälineille sekavan sähköpostin, jossa hän käyttää itsestään kolmatta persoonaa. Koska kyseessä toki on valtakunnallisesti, jopa maailmankaikkeudenlaajuisesti merkittävä tapaus, iltapäivälehti julkaisee sähköpostin kokonaisuudessaan ”vain muutamin kieliopillisin muutoksin”. Maajussi kertoo toivovansa joulupukilta purjelentokonetta, ”jotta voisi sillä nousta taivaaseen tapaamaan Jouluenkeliä ja toivoa häneltä suuntaa, mistä löytäisi oman elämänkumppaninsa”. On niin saatanan herkkää, että taidan tappaa its


Nyyhkytinyy, minä olen petetty jänis.

Välipäivien mietteitä

Välipäivät - välilihan lailla ne sijaitsevat kahden suuren juhlan keskellä, ainutlaatuisella ja eriskummallisella ei-kenenkään-maalla. Takana on joulu herkkuineen ja lahjoineen, edessä uusi vuosi uusine kujeineen. Välipäivät ja väliliha saavat minut yhtä lailla herkistymään ja ajattelemaan syvällisiä asioita, muun muassa Jeesusta ja pipareita.

Monet ihmiset ovat unohtaneet, että joulun tärkein sanoma on Jeesus. Meidän perheemme parissa asiat ovat toisin, ja Jeesusta kunnioitetaan joulun aikaan ahkerasti. Tänäkin jouluna pystytimme olohuoneen keskelle suuren puisen Jeesuksen, jonka koristelimme Jeesuksilla. Jouluaattona ruokapöytämme notkui jeesuslaatikon, jeesuspipareiden ja herkullisen, paistetun Jeesuksen painosta. Juhlan kunniaksi nautimme myös lasilliset Jeesuksesta puristettua viiniä! Illan hämärtyessä ovelta kuului kolkutus – ja kukapa siellä olikaan jollei Jeesus itse! Jeesukselle oli varattu kunniapaikka takan viereltä, missä Jeesus iloisesti roihusi. Jeesus antoi kullekin perheenjäsenelle lahjaksi tutun ja turvallisen Jeesuksen. Sen jälkeen menimme kaikki joukolla joulusaunaan ja vertailimme toistemme Jeesuksia.

Missä olinkaan? Ai niin, välipäivät. Tämä outo, kumimainen ja vinkuva aika ennen uudenvuodenjuhlia on mitä oivallisin tilaisuus pohtia niin mennyttä kuin tulevaakin. Mitä viime vuodesta on jäänyt käteen? Tässä on oikea käteni, ja pikainen tarkistus osoittaa, että siihen on jäänyt jotain tahmeaa, joka ei tunnu lähtevän millään irti. Vasemmassa kädessäni on oma penikseni - kuten aina silloin kun kirjoitan uutta blogimerkintää.

”Menneisyys on kuin oma perse”, kirjoitti Shakespeare aikoinaan, ”vaikka mitä tekisi, se on aina takanasi ja likainen”.

Asiaa voi tuskin ilmaista paremmin. Jos sallitte, jatkan hänen ajatustaan hieman pidemmälle: Me kaikki tunnemme perseen painon perässämme, mutta meidän ei tule antaa sen vetää meitä maahan. Perseitä on monenlaisia, mutta jokaisella on omansa, eikä siitä voi koskaan päästä eroon. Siispä perse tulee ottaa sellaisena kuin se on, ja suunnata katse kohti tulevaisuutta.

Uudenvuodenaaton perinteisiin kuuluu ilotulitteiden, tinan valamisen ja putkareissun lisäksi lupausten antaminen. Yksi lupaa viettää enemmän aikaa perheensä parissa - toinen vannoo, ettei enää koskaan napsi Menthos-pastilleja kokiksen kanssa, vaikka kaverit kuinka usuttaisivat. Myös lupaukset ovat tavallaan kuin perse - niihin voi tarrata hetkeksi, mutta jossain vaiheessa yleensä joutuu päästämään irti, vaikkei haluaisikaan.

Kuinka monta kertaa minäkin olen luvannut, etten koskaan enää kirjoita blogiini huonoa alapään huumoria, vaan sen sijaan ilahdutan lukijoitani esseillä, jotka käsittelevät vaikkapa Heideggerin Daseinia tai kvanttisuperposition merkitystä kohtalon käsitteelle!

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että tavallaan myös tulevaisuus on kuin perse - koskaan ei tiedä, mitä siltä saa. Ehkä tällä kertaa onnistun pitämään kiinni lupauksistani. Niinpä rakkaat lukijat, tässä teille Kuritushuoneen Viisi Uudenvuodenlupausta:

1. En enää tee hätäisiä johtopäätöksiä ihmisistä heidän ulkonäkönsä perusteella. Sen sijaan teen hätäiset johtopäätökseni heidän kenkiensä perusteella.

2. Lakkaan alentamasta naisia kirjoituksissani ja myönnän julkisesti, että he voivat ajoittain yltää älykkyydessä jopa kuusivuotiaan pojan tasolle.

3. En enää lähetä alastonkuviani blogini kommentoijille. Jatkossa äitini lähettää ne.

4. Nostan blogini tason niin korkealle, että blogini tilaajamäärä ylittää kuusi miljardia, ja muut bloggaajat palvovat minua jumalana ja tarjoavat minulle piparia aina kun haluan.

5. Muutan blogini ulkonäköä niin, että blogin sijaan se muistuttaa erehdyttävän paljon Matti Vanhasta. Miljardit lukijani menevät hämmästyksestä tolaltaan, kun Matti Vanhanen ilmestyy yhtäkkiä heidän tietokoneensa ruudulle.

P.S. Iltalehden ja Myllyn Parhaan Paras pipari -kilpailu on valitettavasti jo päättynyt, mutta ajattelin kertoa, että minulle voitte yhä lähettää kuvia piparistanne.






P.S.S. Pervo kerava on näemmä jo kuvannut piparinsa. Seuraavaksi odotan kilpailutöitä etenkin naisiltÄh

27.12.2007

Tappakaa hylje

Mikä vittu se on se hylje ja Elton John, voisko joku ampua sen?

Last 20 Searchengine Queries


Missä Mannerheim ratsastaa nyt?'
teuvo maanteiden kuningas sanat
"antti tuisku" homo
kirjauutuudet
pervo kerava
rock on saatanasta
naisseuraa
naisseuraa
armeijan sodanajan vahvuus
digitelevisio testi
anaali siemen neste
turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko 2007
tanja saarela huulet
pyykkilauta karjala
one night in paris video
tanja saarela
naisseuraa
kullervo manner
en tiedä saatana
churchill mannerheim


Pervo kerava?

17.12.2007

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko

Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2008
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2008; valtioneuvoston selonteko eduskunnalle
1.3.2008
Finlands säkerhets- och försvarspolitik 2008; statsrådets redogörelse till riksdagen
1.3.2008

LUONNOS
Kattokaa, jätkät, onko tää teidän mielestä okei, okei? - Ike


Toimintaympäristö

Suomen lähialueiden vakaus on koko 2000-luvun ajan vahvistunut Euroopan unionin ja Naton laajentumisen myötä. Samaan aikaan kansainväliset haasteet ovat kuitenkin alkaneet näkyä yhä enemmän myös Suomen turvallisuusympäristössä.

Maailmanlaajuisten kriisien ja konfliktien merkitys Suomen turvallisuudelle on lisääntynyt. Sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden riippuvuus laajasta kansainvälisestä tilanteesta on globalisaation myötä voimistunut.

Suomen turvallisuuden keskeisin haaste nyt ja tulevaisuudessa on Neuvost- anteeksi, Venäjä. Keskeisiä turvallisuuteen vaikuttavia uhkia ovat myös anarkistihipit, ituhipit, pasifistit, feministit, talonvaltaajat, puunhalaajat, kettutytöt ja kannabis.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja

Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen toimintalinja tähtää ensisijaisesti vapaan markkinatalouden ja Nokian sekä toissijaisesti kodin, uskonnon ja isänmaan turvaamiseen. Toimintalinja perustuu uskottavaan kansalliseen puolustukseen, matalaan verotukseen, toimivaan yksityisautoiluun ja ulkoministerin vastustamattomaan viehätysvoimaan ja hervottomaan lerssiin. Suomi edistää jatkossakin vasemmistolaisten aatteiden, epäisänmaallisen toiminnan ja kaikenlaisen muun homostelun ennaltaehkäisyä ja torjumista.

Suomi katsoo, että Naton toiminnan painopiste on siirtynyt jatkuvasti kauemmas Euroopasta ja kohti Lähi-itää ja Keski-Aasiaa, missä myös Suomella on turvattavana lukuisia tärkeitä intressejä. Meidän on tärkeä osoittaa kaikin mahdollisin keinoin, että olemme jenkkien parhaita kavereita. Yhdysvaltojen vuoksi olemme valmiita mihin tahansa, jopa aivan liian monen oluen jälkeen pikkutunneilla tapahtuvaan ujostelevaan anaaliyhdyntään. Mutta se tapahtui vain kerran, se oli kaunista, herkkää ja hieman kivuliasta - George, ymmärräthän ettei se voi jatkua ikuisesti.

Suomi kehittää edelleen yhteistyötään Pohjois-Atlantin puolustusliiton kanssa osallistumalla aktiivisesti Naton rauhankumppanuustoimintaan ja EU-Nato -yhteistyöhön. Seuraamme jatkuvasti Naton muutoksen suuntaa, toimintakyvyn kehitystä ja järjestön kansainvälistä merkitystä. Säilytämme edelleen option, jonka mukaan Suomi voi halutessaan olla harkitsematta Natoon liittymisen harkitsemista ja liittymistä siten, ettei asioista ainakaan puhuta niiden oikeilla nimillä ja ymmärrettävästi ennen kuin Natossa jo ollaan.

Puolustuksen kehittäminen

Suomen on jatkossakin panostettava uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitoon. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla perkeleesti väkeä valmiina lähetettäväksi rynkkyjen kanssa itärajalle. Suomen armeijan vahvuus on saatava samalle tasolle kuin Neuvost- anteeksi, Venäjällä. Tällä hetkellä Suomen armeijan sodan ajan vahvuus on noin 350 000 henkeä. Venäjän federaation asevoimien reservissä on noin 20 miljoonaa henkilöä. Nopea laskutoimitus paljastaa, että meidän täytyy lisätä armeijamme miesvahvuutta noin 19 650 000 henkilöllä.

Pyrimme vahvistamaan puolustustamme rakentamalla tuhansia mallin 101 tappajakyborgeja, jotka puhuvat saksalaisella aksentilla. Tunnetusti yksi tappajakyborgi vastaa seitsemääsataa ryssää. Suomen armeijan ihmissotilaita koulutetaan käsittelemään valomiekkoja ja käyttämään Voimaa. Lisäksi lähetämme Maan kiertoradalle satelliittiaseita, jotka ampuvat tuhosäteitä puna- anteeksi, Venäjän armeijan joukkoihin. Suunnitelmissa on myös parin tähtienvälisen Hyperion-luokan planeetantuhooja-aluksen ostaminen. Jokaiselle valkoihoiselle Suomen kansalaiselle jaetaan kotiin vaiheisplasmakivääri, jotta mahdollisen invaasion sattuessa kykenemme tehokkaaseen sissitoimintaan.

Suomi harkitsee vakavasti ydinaseen hankkimista, koska kaikilla isoilla pojillakin on. Ydinaseen voimme hankkia helposti esimerkiksi Pohjois-Korean kautta. Saatuamme ydinaseen voimme ylläpitää kauhun tasapainoa, joka ehkäisee ennalta kaikki aseelliset hyökkäykset maahamme. Lisäksi voimme pilkata pienimunaisia ruotsalaisia homoja, joilla ei ole ydinasetta eikä miehuutta.

Valitettavasti edellä mainitut hankinnat ahmaisevat peräti 4 532 prosenttia Suomen valtion budjetista, joten joudumme lopettamaan julkisen terveydenhuollon, koululaitoksen ja Tarja Halosen. Jotta saamme kansan muutosten taakse, joudumme kasvattamaan maanpuolustustahtoa, mistä kerrotaan tarkemmin seuraavassa luvussa.

Sisäisen turvallisuuden kehittäminen

Suomi on ollut vuosikymmeniä isänmaallinen ja rehellinen valtio sekä hieno paikka asua ja elää. Viime aikoina kehitys on ollut huolestuttavaa. Tietyt aggressiiviset ja vihaa lietsovat kansanosat ovat aktiivisesti levittäneet yhteiskuntamme perusarvoja kuten kulutusta, yksityisautoilua ja aseita vastustavaa, vastenmielistä ja pahaa sanomaa.

Keski-ikäisen ja keskiluokkaisen suomalaisen miehen turvallisuudentunnetta ovat uhanneet erityisesti lukuisat talon- ja kadunvaltaustempaukset. Kaduilla riehuvien hippien avainketjut saattavat naarmuttaa lainarahalla ostetun uuden citymaasturin maalipintaa. Hippien huudattama kovaääninen vaihtoehtomusiikki voi tunkeutua auton ohjaamoon tai kodin olohuoneeseen ja häiritä ikävästi Phil Collinsin kuuntelua. Tulevaisuudessa citymaastureihin asennetaan vakiovarusteena konetykki, jolla voidaan tulittaa uraaniammuksia tietä tukkivaan hippilaumaan.

Pyrimme myös ennaltaehkäisemään hippien toimintaa kieltämällä soijatuotteet, batiikkivärjätyt vaatteet ja kannabiksen. Kun hipit menettävät ravintonsa, suojavarusteensa ja motivaationsa, heidät on helppo raivata tieltä.

Erityisesti kannabiksen käyttö huolestuttaa meitä, sillä pöllyissään kotona makaavat hipit ovat suuri uhka maan turvallisuudelle. Tilanteen vakauttamiseksi kiristämme huumelainsäädäntöä kannabiksen osalta ja samanaikaisesti laskemme rajusti alkoholiveroa. Täten hipit oppivat, että suomalainen mies ei jumalauta päihdy muusta kuin viinasta.

On myös tärkeää ylläpitää kansan puolustustahtoa. Tähän pyrimme muun maussa kasvattamalla siviilipalveluksen pituuden nykyisestä ainakin 96 kuukauteen. Jatkossa siviilipalvelukseen hakeutuvat ohjataan toimimaan muun muassa kenkätelineinä, ankkureina ja törmäystestinukkeina. Mitä pidempään ne hinttarit pysyvät poissa kaduiltamme, sitä miellyttävämpi paikka Suomi on.

Televisiokanava YLE Extran toimintaa muutetaan siten, että jatkossa sen ainoa tehtävä on kasvattaa nuorten puolustustahtoa. Tulevaisuudessa kanavalla näytetään ainoastaan sotilasparaateja ja Tuntemattoman uusintoja. Kun tällä tavalla suomalaisille nuorille muistutetaan päivittäin mikä itsenäisyydessä on tärkeintä – eli ryssien ampuminen sekä kauniit, taivasta kohti uljaasti sojottavat tykit – voimme taata, ettei maanpuolustushenki jatkossakaan pääse notkahtamaan, kuten ei myöskään erektioni, joka on pullottanut housussani siitä lähtien kun aloin tätä tekstiä kirjoittaa.

Feministit ja lesbiaanit ovat uhanneet kansallista turvallisuutta vaatimalla yhdenvertaista kohtelua ja tasa-arvoista palkkausta. Nämä luonnonoikut uhkaavat miesten jo aikoinaan Raamatussa määriteltyä etulyöntiasemaa. Ämmät täytyy saada ruotuun ennen kuin on liian myöhäistä. Ratkaisuksi ehdotamme, että naisilta riistetään tasa-arvo. Tämän jälkeen tasa-arvo voidaan piilottaa esimerkiksi minun makuuhuoneeseeni patjan alle. Naiset jonottavat kotiini saadakseen tasa-arvonsa takaisin, ja minä makaan tiikerikuvioisessa nahkapyjamassani silkkilakanoissa, sivelen vaiheisplasmakivääriäni ja otan naiset yksitellen - paitsi rumat - eivätkä he sen jälkeen enää koskaan kaipaa tasa-arvoaan.

11.12.2007

Quaestiones disputatae de spiritualibus creaturis

Tänä aamuna kello 8.14 minä löysin Jumalan. Vihdoinkin, monet saattaisivat sanoa. Esimerkiksi eräät sukulaiseni, jotka ovat aina pitäneet minua suvun mustana lampaana ateististen taipumusteni vuoksi. ”Miksi sinun pitää olla noin järkevä?” kuulen joka kesä suvun suurissa juhannusjuhlissa. ”Onko muka niin vaikea uskoa yliluonnolliseen kaikkivoipaan jumalolentoon, jonka olemassaolosta ei ole mitään todisteita?” he valittavat minulle. ”Ettehän tekään usko Zeukseen tai suureen galaktiseen diktaattoriin Xenuun tai lentävään spagettihirviöön!” minä huudahdan. ”Se on aivan eri asia, lapsi hyvä, aivan eri asia”, he sanovat ja alkavat lempeästi heitellä minua kivillä.

Ala-asteella luokkani muut pojat kiusasivat minua yhtenään uskonnottomuuteni vuoksi. ”Häähää, friikki vaatii todisteita!” ”Apinapoika lukee tiedekirjoja!” ”Evoluutioteoria on vain teoria!” Minulle annettiin ”kasteita” poikien WC:ssä ja talvisin pienessä metsikössä jääkiekkokaukalon takana. Liikuntatunneilla kaikki oppilaat ajoivat minua takaa ympäri koulun pihaa ja viskoivat minua kivillä. ”Sinä et myöskään voi todistaa, että jumalaa ei ole olemassa!” he huusivat minulle ja jatkoivat jahtiaan.

Ensimmäinen tyttöystäväni jätti minut, koska en uskonut Jumalaan. Hän piti suhtautumistani lapsellisena ja paheellisena. ”Olen pahoillani, mutta en voi kuvitella viettäväni loppuelämääni sellaisen ihmisen kanssa, joka ei seuraa samoja moraaliohjeita, joita 2000–4000 vuotta sitten Lähi-idässä eläneet paimentolaiskansat noudattivat.” Minä lähdin pois, ja hän nakkeli parvekkeelta kiviä loittonevaan selkääni.

Seuraava seurustelukumppanini oli mies. Suhteemme oli kuitenkin hieman ongelmallinen, koska miesystäväni piti homoutta kuolemansyntinä. ”Tämä ei ole luonnollista, me ansaitsemme kuolla, Jumala vihaa meitä”, hän hoki jatkuvasti samalla kun rakastelimme. Hän halusi vähän väliä kivittää minut ja itsensä kuoliaaksi. ”Raamatussa käsketään niin!” hän karjui suu vaahdossa ja heristi valtavaa lohkaretta kädessään. Ennen pitkää tämä kävi melko rasittavaksi, joten jouduin jättämään hänet.

Kuten olette huomanneet, uskonnottomuuteni on aiheuttanut minulle jatkuvia vastoinkäymisiä. Viimeisen parin vuoden ajan olen yhä enemmän ja enemmän tuntenut oloni tyhjäksi ilman Jumalaa. On niin vaivalloista perustaa oma moraalinsa ihmiselämän kunnioituksen ja yhdenvertaisuuden periaatteille ja käsitellä jokaista moraalista ongelmaa ainutlaatuisena tilanteena. Minähän voisin katsoa yleispätevät moraaliohjeet suoraan pyhästä kirjasta - eikä minun tarvitsisi lainkaan vaivata päätäni! Voisin hyvällä omallatunnolla tappaa homoja, sortaa naisia ja pitää orjia.

Kuinka ikävä onkaan ajatus elämästä ilman korkeampaa voimaa, joka valvoo jokaista tekoani jokaisena elämäni hetkenä kuin kosminen Big Brother! Ja kuin kosminen Vappu Pimiä, mutta vähemmän takellellen, hän lopulta panee minut tilille pahoista teoistani.

Kuinka lohdullista olisikaan uskoa kuolemanjälkeiseen ikuiseen elämään taivaassa, jossa ei tarvitse kärsiä sellaisista maallisen taivalluksen kauheuksista kuin alkoholista, rock-musiikista tai onaniasta! Ja kuinka naurettavaa onkaan luottaa tieteeseen, loogiseen päättelyyn, todisteisiin ja suoriin havaintoihin maailmasta, kun sen sijaan voisi sokeasti uskoa ihmeisiin, satuihin ja mielikuvitusolentoihin!

Minä olin vaipunut epätoivoon, mutta tänä aamuna kaikki muuttui.

Heräsin seitsemän maissa ja menin suihkuun. Aamiaiseksi söin paahtoleipää ja jogurttia. Puin päälleni ja olin juuri lähdössä töihin, kun huomasin jotain erikoista kenkätelineen takana. Kurkistin telineen taakse, ja siellä se oli - Jumala! Kuvitelkaa, vihdoinkin minä löysin sen! Saatoin jo kuvitella sukulaisteni ilmeen, kun he kuulisivat tästä.

Poimin Jumalan seinän ja kenkätelineen välistä ja katselin sitä hämmästyneenä. Se ei ollut aivan sellainen kuin olin kuvitellut. Se oli vähemmän mahtipontinen, ylevä ja pelottava – ennemmin kuvailisin sitä sanoilla pieni, ruskea ja tahmea. Menin niin pahasti pois tolaltani, että jätin menemättä töihin. Asetin Jumalan kunniapaikalle kirjahyllyyni. Etten olisi pahoittanut Hänen mieltään, kiikutin saman tien kaiken arveluttavan, ateistien tekemän tai uskonnonvastaisen materiaalin roskiin. Sinne menivät kaikki black metal -albumini ja Björkin levyt, kaikki Kurt Vonnegutin, Isaac Asimovin ja Terry Pratchettin teokset, kaikki tiedekirjani ja kaikki Woody Allenin elokuvat. Kävin ostamassa läheisestä antikvariaatista Raamatun ja pari evoluutiokriittistä kirjaa ja asetin ne hyllyyn lähelle Jumalaa. Sitten siirsin nojatuolin hyllyn eteen ja istuin odottamaan. Jumala ei ole vielä puhunut minulle, mutta uskon, että jos osoitan Hänelle ehdotonta kuuliaisuutta paastoamalla ja valvomalla, Hän ennen pitkää puhuu minulle.

Minä odotan.

4.12.2007

Sokkotreffit

Minua hirvittää, että onnistun pilaamaan nämäkin treffit. Kaikki treffini tuntuvat jostain syystä päättyvän siihen, että jompikumpi itkee. Kerran eräs nainen tosin nauroi - sängyssä, sen jälkeen kun olin riisunut vaatteeni. ”Naurathan sinä minun kanssani, etkä minulle”, minä kysyin toiveikkaasti. Kuulin hänen naurunsa vielä rappukäytävästä asti.

Tämä on kaiken lisäksi ensimmäinen kerta kun olen sokkotreffeillä. Tiina vaikuttaa todella mukavalta tytöltä. Hän on toistaiseksi nauranut melkein kaikille vitseilleni - luonteenpiirre, jota arvostan suuresti vastakkaisessa sukupuolessa. Tiina myös käyttäytyy hämmästyttävän luontevasti - ottaen huomioon hänen vammansa. Jollen tietäisi paremmin, voisin kuvitella, että hän ei ole sokea.

Tarjoilija tuo meille ruokalistat. Minusta tuntuu kuin hän vilkuilisi minua paheksuvasti. Ehkä hän ei pidä asustani. En ole varma sopivatko vaatteeni näin trendikkääseen paikkaan. Kaikki muut näyttävät niin muotitietoisilta.

Minä puin kotona päälleni ensin tumman puvun, mutta aloin saman tien pelätä, että se näyttäisi liian juhlalliselta. Toisaalta suosikkipaitani, jonka rintamuksessa lukee isolla ”Antakkee römpsää”, vaikutti liiankin rennolta. Yhdistääkseni molempien maailmojen parhaat puolet puin ylleni puvun, mutta panin kaulaani hauskan ja jouluisen kravatin, jossa on kuusten ja tonttujen kuvia punaisella pohjalla. Valitettavasti tajusin vasta bussissa, että tämä on niitä hupikravatteja, jotka alkavat soittaa jotain sävelmää, jos niitä painaa tietystä kohdasta. Tämä kravatti soittaa Petteri Punakuonon. Täytyy muistaa olla varovainen, etten vahingossa paina sitä.

Tiina hymyilee minulle ruokalistansa yli. Hän on niin kaunis! Täydelliset, valkoiset hampaat. Suloiset korvannipukat. Ja nuo säihkysilmät! Olen aina kuvitellut, että sokeiden silmät ovat valkoisia, kelmeitä ja kuvottavia palloja. Itse asiassa olen myös kuvitellut, että kaikki sokeat ovat rampoja ja hieman kahjoja vanhuksia, jotka lausuvat syvällä äänellä synkkiä ennustuksia tulevasta. Kaikkea sitä oppii!

Tiinan silmät eivät ole lainkaan kuvottavat. Nyt hän katselee ruokalistaa - aivan kuin muka näkisi siihen painetun tekstin. Hän varmaankin yrittää käyttäytyä mahdollisimman normaalisti, etten tuntisi oloani tukalaksi hänen vammansa tähden.

Tiinan sokeudessa on hyvätkin puolensa. Minä kun en ole varsinaisesti kylän komein kolli. Tuskinpa hän lähtisi kanssani ulos, jos näkisi miltä minä näytän. Jos tässä päästään käsikopeloasteelle, minulla on hyvät mahdollisuudet. Ehkä hän ei edes naura, kun riisun vaatteeni.

***

Puheenaiheiden keksiminen on aina vaikeaa treffeillä. Sen jälkeen kun on vaihdettu pari sanaa säästä ja ruoan laadusta, on vaikea löytää mitään sanottavaa. Onneksi olen tällä kertaa valmistautunut ja lukenut heti aamusta kaikki lehdet, mitä vain sain käsiini. Valitettavasti minulle tulee kotiin vain Seiska ja jonkun halpamarketin kanta-asiakaslehti.

”Maksalaatikko on nyt tarjouksessa. Ja kokista saa kaksi puolentoista litran pulloa kahdella eurolla”, kerron Tiinalle. Hän katsoo minua hieman hämmentyneenä. ”Kuulitkos muuten Jessica Sierrasta?” kysyn.
”Öh… En. Kuka hän on?”
”Entinen American Idols -finalisti. Voitko kuvitella: Hänet oli pidätetty sen jälkeen, kun hän oli haukkunut poliiseja neekereiksi ja tarjonnut heille suuseksiä!”

Tiina ei vastaa mitään, ja istumme hetken vaiti. Tiina katselee ulos ikkunasta. Tai eihän hän näe mitään. Täytyy pitää se mielessä, ettei tule möläytettyä mitään typerää. Tarjoilija tulee ottamaan tilauksemme. Otamme molemmat lohta, ja minä tilaan vielä pullon valkoviiniä. Täytyyhän minun näyttää, että tällä miehellä on varaa hemmotella naistaan.

Rikkoakseni pitkäksi venähtäneen hiljaisuuden kysyn Tiinan suosikkielokuvia.

”No tuota… Titanic oli aika hyvä. Ja Kaunis mieli”, hän vastaa.

Äkkiä ymmärrän, ettei Tiina voi katsoa elokuvia. Juuri kun mietin, ettei pidä sanoa mitään typerää! Mikä idiootti minä olenkaan. Nyt Tiina joutui keksimään äkkiä jotain sanottavaa, ettei tuntisi itseään ulkopuoliseksi. Voi parkaa. Eihän kukaan näkevä voi oikeasti pitää Titanicista!

Vajaassa vartissa olen saanut Tiinan häpeämään vammaansa, vaikkei sokeudessa ole mitään hävettävää. Paitsi tietysti jos on sokea ja virtsaa pitkin lattioita, kun ei näe tähdätä pönttöön. Tai vahingossa harrastaa seksiä väärän henkilön kanssa. Tai eläimen.

”Mistä elokuvista sinä pidät eniten”, Tiina sanoo ja keskeyttää pohdintani. Huokaisen helpotuksesta. Onneksi hän ei tainnut hermostua tuosta elokuvakysymyksestä. Täytyy jatkaa keskustelua luontevasti, etten nyt ainakaan pahenna tilannetta entisestään.

”Mitä näitä nyt on… Anal Destruction 3 ja Eat My Spunk ovat ainakin hyviä.”

***

Tarjoilija tuo ruoat ja viinin pöytään. Kaadan meille lasilliset ja alamme syödä. Tiina kyselee minulta työstäni ja harrastuksistani. Kerron hänelle, etten ole töissä tällä hetkellä, mutta olen hakenut töitä monesta paikasta, muun muassa vaatekaupasta ja lastentarhasta.

”Pidätkö sinä lapsista?” Tiina kysyy ja ottaa kulauksen viiniä.

”Vähän riippuu. Olin kerran lastenvahtina tuttavaperheelleni. Kaksi poikaa, neljä- ja kuusivuotiaat, villejä kuin mitkä. Meni monta tuntia ennen kuin sain heidät sänkyyn. Siitä kyllä opin, etten ihan heti sekaannu pikkupoikiin!”

Tiina saa yskänkohtauksen. Veti kai jonkun ruodon henkeen.

***

En saa katsettani irti Tiinasta. Hän näyttää todella hyvältä. Minä olen aina todella hermostunut kauniiden naisten seurassa. Tai itse asiassa millaisten naisten tahansa. Tai seurassa yleensä.

Jo ala-asteella minua hirvitti olla missään tekemisissä tyttöjen kanssa. Hikoilin ja vapisin aina suunnattomasti. Tiinan seurassa tunnen oloni hieman vapautuneemmaksi. Tosin tuntuu kuin keuhkoissani olisi jokin tukos, ja joudun hengittämään aika raskaasti. Lisäksi vasen käteni tärisee holtittomasti, mutta jos puristan sen tiukasti jalkojeni väliin, se nykii vain hieman.

Syötyämme tilaamme jälkiruokaa: jäätelöä ja kaksi kuppia kahvia. Tiina huomauttaa, että minulla on ruoto takertuneena vasempaan poskeen. Sitten hän näyttää minulle tikkaa, jonka löysi pöydän alta. Hän virnistää minulle, ja hämmästyneenä katson, kuinka hän heittää tikan ravintolan takaseinällä olevaan tauluun, suoraan napakymppiin.

”Kuule Tiina, olen koko illan miettinyt tätä, ja täytyy sanoa - Toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta sinä tulet tosi hyvin toimeen vammasi kanssa.”
”Anteeksi mitä?”
”Niin. En millään uskoisi, että sinä olet, no, näöllisesti rajoittunut.”
”Mitä? Ei minun näössäni ole mitään vikaa.”

Mitä!? Eikö Tiina olekaan sokea? Kaverini, joka järjesti nämä tärskyt, puhui koko ajan nimenomaan sokkotreffeistä! Ainakin se selittäisi paljon… Esimerkiksi sen, että hän ei ole vapisevalla äänellä kertonut yhtäkään profetiaa koko aterian aikana. Voi ei, nyt hän katsoo minua kummissaan. Täytyy keksiä joku ovela korjausliike, ettei hän pidä minua outona ja tyhmänä.

”Siis tuota, en nyt tietenkään tarkoittanut näkökykyäsi, vaan ulkonäköäsi.”
”Anteeksi mitä?”
”Siis… Tuo sinun paitasi. Sehän on aika ruma.”
”Mutta… Tämä on suosikkipaitani”, hän sanoo hiljaisella äänellä. ”Taidan mennä käymään naistenhuoneessa.”

***

Tilaamme vielä toisenkin pullon valkoviiniä. Juomme ja jutustelemme niitä näitä. Tämähän sujuu yllättävän hyvin! En ole koskaan aiemmin jutellut näin pitkään maksuttoman naisen kanssa. Tiina kertoo lapsuudestaan lappilaisessa pikkukylässä. Pystyn helposti samaistumaan hänen kertomukseensa, sillä olen kerran vieraillut kehitysmaassa.

Kesken Tiinan kertomuksen minulle tulee kumma olo. Voi ei, vessahätä! Miksi tämän piti sattua juuri nyt, kun Tiina avautuu minulle elämästään! Jos nyt keskeytän ja poistun, hän pitää minua tunteettomana moukkana. Toisaalta, jos en tee mitään, virtsaan housuuni, mikä voi olla kohtalokasta loppuiltaa ajatellen. Minun on pakko keksiä jotain… Viinipullo!

Otan tyhjän pullon ja sujautan sen huomaamattomasti pöydän alle. Nyt täytyy vain hoitaa tämä hallitusti ja tarkasti… On sitä ennenkin pulloon kustu, jos nyt ei ihan viiden tähden ravintolassa! Aah, nyt helpottaa. Puhu vain Tiina. Minä kuuntelen, minä kuuntelen

”…ja niinpä en ole koskaan tullut kovin hyvin toimeen veljeni kanssa. Hei, vieläkö meillä on valkoviiniä jäljellä! Minä luulin, että joimme sen kaiken!”
”Valkoviiniä, ei meillä ole -”
”Mutta tuossahan sinulla on kädessäsi puoli pulloa valkoviiniä!”
”Ai tämä! Hah, ei tämä ole valkoviiniä.”
”No mitä se sitten on?”
”Tämä on… tuota… tuota… Sitruunamehua?”
”Älä viitsi olla höpsö. Kaada minulle lasillinen.”
”En.”
”Kaataisit nyt.”
”En! Tämä on… Tämä on minun. Minun viinini! Nyt minä juon sen. Juon sen kaiken! Katso vaikka.”
”Mitä sinä nyt… Oletko sinä ihan kunnossa? Tulit yhtäkkiä ihan kalpeaksi. Minne sinä menet?”

***

Illan päätteeksi saatan Tiinan hänen kotiovelleen. Maistan vieläkin suussani ravintolan WC:n käsisaippuan kitkerän maun. Tiina asuu lähellä, vain viidentoista minuutin matkan päässä ravintolasta. Kävelemme vaiti talvisen Helsingin halki. Lumi narskuu jalkojemme alla. Pohdin, pitäisikö minun ottaa Tiinaa kädestä. Lopulta, kun olemme jo hänen talonsa alaovella, rohkaisen mieleni ja tartun häntä kädestä. Hän hymyilee minulle kauniisti.

”Tässä sitä sitten ollaan”, minä sanon.

”Kiitos. Sinä olet hyvä tyyppi. Ehkä hieman outo. Mutta minusta tuntuu, että sinä kuitenkin yrität kovasti ja olet todella huomaavainen. Minulla oli… oikein hauskaa”, Tiina sanoo. Äkkiä hän kääntää kasvonsa pois.

”Mitä nyt on?” minä kysyn huolestuneena.

”Minä vain… En ole käynyt treffeillä pitkään aikaan. Minun rakas miesystäväni Aaron kuoli kaksi vuotta sitten jouluna, enkä sen jälkeen ole kyennyt edes ajattelemaan seurustelua. Hän kuoli… aivan silmieni edessä”, Tiina kertoo tukahtuneella äänellä. Kyynelet valuvat pitkin hänen poskiaan.

”Olen pahoillani, että puhun tällaisia. Minusta vain tuntuu, että minun täytyy kertoa jollekulle...”

”Jatka vain”, sanon. ”Kaikki on hyvin.”

”Muistan sen vieläkin kuin eilisen. Olimme käyneet Stockalla jouluostoksilla ja ylitimme juuri Aleksanterinkatua, kun yhtäkkiä oikealta meitä kohti rynnisti porovaljakko! Eläimet olivat kai pelästyneet jotain ja vauhkoontuneet täysin. Aaron ehti tönäistä minut pois tieltä, mutta… Ne törmäsivät suoraan Aaroniin ja murjoivat hänet sorkillaan. Reki kaatui tielle poikittain. Otin Aaronin syliini. Hänen kasvonsa olivat veren peitossa. Viimeisillä voimillaan hän vielä kohotti kättään ja siveli poskeani. ’Rakastan sinua, Tiina’, hän kuiskasi. Kaatuneessa reessä oli joku musiikkisoitin, joka ei ollut vaimennut edes törmäyksessä. Minä pidin kuolevaa miestäni sylissäni, ja taustalla soi Petteri Punakuono. Se oli niin hirveää... Kaikkien mielestä se on harmiton ja hauska joulusävelmä, mutta minä murrun täysin joka kerta kun kuulen sen”, Tiina kertoo ja alkaa nyyhkyttää.

”Älä itke”, sanon. ”Tule tänne.” Kiedon käteni Tiinan ympärille. Tiina painautuu lujasti minua vasten.

”Voinko suudella sinua?”, kysyn, ja sitten kravattini alkaa soida.


Muistat Tuhkimon, Lumikin, Ruususen varmaan
ja Punahilkan ja sudenkin harmaan,
mutta poro tää sulta usein unhohon jää...

Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään.

Haukkuivat toiset illoin majakaksi pilkaten,
tuosta vain saikin silloin joulupukki aattehen.

Aattoilta pitkä on, taival valoton.
Petteri vois nenässään valon tuoda pimeään.

Petteri siitä asti pulkkaa pukin kiskoen
johtaa sen riemuisasti luokse lasten kilttien.

30.11.2007

Terveisiä suljetulta yleisönosastolta


Moraalitonta!


Ajelin tässä eräänä päivänä Helsingin keskustassa. Kauhukseni huomasin aivan jokaisella bussipysäkillä todella järkyttäviä, esineellistäviä kuvia. Näiltä pysäkeiltä pikkulapset nousevat koulubusseihinsa! Näin he joutuvat tahtomattaan kohtaamaan alentavaa ja pinnallista kuvamateriaalia, kun he ovat vielä herkässä ja vaikutuksille alttiissa iässä.

Puhun nyt tietenkin YTV:n joukkoliikennekartoista, jotka rumentavat jokaista raitiovaunu- ja bussipysäkkiä pääkaupunkiseudulla. Lasten henkiselle kehitykselle ei tee hyvää nähdä karttoja, jotka antavat täysin vääristyneen kuvan todellisuudesta. Kaupungit eivät ole mitään kaksiulotteisia, staattisia objekteja!

Kun lapset näkevät näitä epärealistisia ja esineellistäviä kuvia, heidän viattomat mielensä voivat vaurioitua pysyvästi. Pian meillä on kasvava joukko pahoinvoivia nuoria, jotka eivät osaa käsitellä omaa kolmiulotteisuuttaan tai hahmottaa mittakaavaansa.

Nämä raadolliset tasokuviot myös häiritsevät miesautoilijoiden keskittymistä liikenteeseen. Mitä siitä ajamisesta tulee, kun katse harhailee ihailemaan bussipysäkin seinällä komeilevaa suurta karttaa, joka ei jätä juuri mitään arvailujen varaan. Pian käsi erehtyy vahingossa ”vaihdekepille”, jalka ”kaasupolkimelle”, ja sitten ollaankin jo ”ojassa”.

Isabeli Fontana

Rappio!

Olen innokas kulttuurin harrastaja ja suuri taiteiden ystävä. Luen mielelläni kirjoja, ja kirjahyllystäni löytyvät mm. klassikot Raamattu, Gloria ja Iittalan Aalto-maljakko. Olen seurannut Kauniita ja rohkeita jo vuodesta 1992, ja kuuntelen mielelläni klassista musiikkia ja iskelmiä. Väkivaltaa, seksiä ja sodomiaa ihannoiva nykykulttuuri ei kuitenkaan saa minua lämpenemään.

En voi ymmärtää, miten kukaan voi tehdä sellaista saastaa kuin Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ja vieläpä kutsua sitä taiteeksi. Mielestäni uusi Tuntematon on kuvottavin, typerin ja rienaavin näytelmä, jota en ole teatterinäyttämöllä nähnyt. Tässä näytelmässä, jota en edes aio mennä katsomaan, pilkataan ja häpäistään tärkeitä suomalaisia instituutioita, kuten Ransu-koiraa. Mautonta, vastuutonta ja vaarallista!

On myös muita, tuoreita esimerkkejä nykykulttuurin alennustilasta. Esimerkiksi Sally Mannin valokuvanäyttely on ehdottomasti irvokkain näyttely, jota en ole nähnyt. Paheksun myös syvästi Dexterin kaltaisia väkivaltaisia sarjoja, joita en ole koskaan katsonut, enkä katso. Onneksi en ole kuullut säveltäkään Lordin musiikista, joka yllyttää lapsia palvomaan saatanaa ja viiltelemään itseään.

Taiteen tehtävä ei ole näyttää maailman raadollisuutta, herättää keskustelua tai käsitellä vaikeita asioita! Hyvä taide on sellaista, josta voin punastumatta keskustella ompelukerhoni illanistujaisissa, ja jota katsomaan voin huoletta viedä nelivuotiaan poikani Inarin.

IL

Homoja!

Luin lehdestä, että homo- ja lesbopareille valmistellaan perheen sisäistä adoptio-oikeutta. Mihin tämä maailma on menossa? Seuraavaksi varmaan mennään naimisiin eläinten ja iPodien kanssa. Eikö Jumala muka ole suuressa viisaudessaan luonut meistä miehiä, naisia ja flash-muistilla varustettuja musiikkisoittimia? Suvullinen lisääntyminen on ainoa luonnollinen syy harrastaa seksiä ja kuunnella musiikkia!

Nykyisin homoutta ja homoseksiä pusketaan aivan joka tuutista. Aina kun vuokraan homopornoleffan, ostan homopornolehden tai vierailen homopornomuseossa, joudun katselemaan näitä iljetyksiä luonnottomissa puuhissaan. Enää en voi edes harrastaa seksiä homopoikaystäväni kanssa niin, etten tuntisi itseni homoksi. Nytkin olen kurkkuani myöten täynnä homoa!

Jo riittää!

Pysykää kaapissa

26.11.2007

Mannerheim-käsikirjoitus

Kuritushuone sai käsiinsä Renny Harlinin tulevan Mannerheim-elokuvan käsikirjoitusluonnoksen. Tässä parhaat palat siitä. (VAROITUS! Saattaa sisältää spoilereita!)

MANNERHEIM: FIRST BLOOD

Ensimmäinen luonnos käsikirjoitukseksi
by RENNY HARLIN

(Tämä on kirjoitettu käsin ensimmäisen käsikirjoitusliuskan marginaaliin:)
ALUSTAVA ROOLITUS:
MANNERHEIM - ARNOLD SCHWARZENEGGER tai SYLVESTER STALLONE?
ANASTASIA - GEENA DAVIS?
MANNERHEIMIN ISÄ - MINÄ ITSE?
STALIN - SAMUEL L. JACKSON

Syntymä

INT. Mannerheimin lapsuudenkoti, 4.6.1867. On keskiyö. Näemme Mannerheimin äidin Hedvigin ryömivän tuskissaan kohti tuvan ulko-ovea. Ulkona on rajuilma, salamat lyövät ja ukkonen pauhaa. Hedvig parahtaa tuskasta joka kerta kun salama lyö. Yhtäkkiä hän käännähtää selälleen ja näyttää menettävän tajuntansa. Lähikuva laajentuvasta vaginasta, josta Carl Gustaf Emil Mannerheim työntyy ulos. Mannerheim nousee seisomaan ja päästää pitkän, miehekkään karjahduksen. Lähikuva Mannerheimin älykkäistä silmistä, jotka tuijottavat suoraan kameraan. Taustalla salama iskee, kello lyö kaksitoista kertaa, kissa naukaisee, sudet ulvovat ja konekivääri ampuu sarjaa.

Lapsuus ja nuoruus

Mannerheimin lapsuus ja nuoruus kuvataan montaasina. Ensin olemme Louhisaaressa, missä Mannerheimin kiinalaissyntyinen kotiopettaja Jaakko Chan opettaa vasta kuusivuotiaalle Carl Gustaville itämaisia taistelutaitoja. Mannerheim nähdään treenaamassa taistelutaitoja: ratsastusta, miekkailua, valomiekkailua, jousiammuntaa, keihäänkäyttöä ja telekineettisiä kykyjä.

Seuraavassa kohtauksessa Mannerheim on oppikoulussa Haminassa. Luokassa opetetaan kirjallisuutta, mutta Mannerheim tekee punnerruksia ja vatsalihasliikkeitä luokkahuoneen nurkassa. Seuraavaksi Mannerheim juoksee haminalaisessa puistossa puisten portaiden huipulle ja tuulettaa. Lähikuvia jännittyneistä vatsa-, hauis- ja pakaralihaksista. Tämän jälkeen näemme, kuinka Mannerheimin isä hylkää perheen, ja kuinka hänen äitinsä menehtyy. Äitinsä hautajaisissa Mannerheim varjonyrkkeilee ja harjoittelee kierrepotkuja. Hänen enonsa Albert von Julin tarkkailee vieressä vakava ilme kasvoillaan.

ALBERT: (itsekseen) Tuosta pojasta tulee vielä jotain suurta.

Rakuunoissa

EXT. Metsä lähellä Kaliszia kesällä vuonna 1890. Mannerheim ratsastaa kaikessa rauhassa hevosellaan, kun äkkiä hänet ympäröi joukko ryöväreitä.

RYÖVÄRI 1: Kukas sinä kuvittelet olevasi, kun ratsastelet täällä kaikessa rauhassa?
MANNERHEIM: Minä olen Mannerheim. Väistykää tieltäni, tai murskaan teidät kuin hyönteiset.
RYÖVÄRI 2: (ryövärit nauravat) Kuulitteko, komea poika ryppyilee meille. Eiköhän näytetä hänelle taivahan merkit.
RYÖVÄRI 1: Tehdään se.

Ryövärit vetävät esiin samuraimiekkansa, mutta ennen kuin kukaan heistä ehtii tehdä mitään, on Mannerheim jo loikannut ratsailta heidän kimppuunsa. Seuraa pitkä taistelukohtaus, jossa on paljon hidastettuja lyöntejä, katkeavia raajoja ja veriroiskeita. Yuen Woo Ping hoitaa taistelukoreografiat. Kun taistelu on ohi, Mannerheim seisoo keskellä teurastettuja vihollisiaan, veri peittää hänen kasvojaan, ja hän hymyilee leveästi, lipoo huuliaan ja suutelee hauislihaksiaan.

Hääyö

INT. Ylellinen hotellihuone, 1892. Mannerheim seisoo ikkunassa ilman paitaa. Kamera kuvaa hänen selkälihaksiaan noin kaksi minuuttia. Seuraavaksi näemme Mannerheimin tuoreen puolison Anastasia Nikolajevna Arapovan, joka on pukeutunut paljastavaan yöasuun. Anastasia kävelee Mannerheimin luo ja laskee kätensä tämän hartioille. Mannerheim sävähtää.

ANASTASIA: Mikä sinun on, rakkaani?
MANNERHEIM: Mietin vain kurjaa elämääni. Olen vasta 25-vuotias, mutta olen jo nähnyt enemmän kuolemaa kuin kukaan tuntemani ihminen.
ANASTASIA: (huokaisee) Minä tiedän, rakas. Mutta sinun tiesi on soturin tie.
MANNERHEIM: (kääntyy Anastasiaan päin ja nostaa kätensä tämän näkyville) Nämä kädet ovat tappaneet miljoonia. Miljoonia! (iskee vihoissaan nyrkkinsä hotellihuoneen seinästä läpi)
ANASTASIA: On ehkä jotain, mikä saa sinut rauhoittumaan. (riisuu yöasunsa)

Mannerheim tarraa kiinni naiseen ja paiskaa tämän sängylle. Hän repii vaatteensa kappaleiksi ja heittää riekaleet lattialle. Mannerheim ja Anastasia rakastelevat. Kuvaamme ainakin erektion (suuri), penetraation (myös anaali-) ja laukeamisen (kasvoille). Näin syntyvä kohu houkuttelee enemmän katsojia.

Seksin jälkeen näemme Anastasian nukkumassa vuoteella. Mannerheim istuu pöydän ääressä, purkaa ja kasaa rynnäkkökivääriä yhä uudestaan ja uudestaan, pakonomaisin liikkein. Hiki valuu hänen kasvojaan pitkin.

Venäjän-Japanin sota

EXT. Yingkoun satama ja lähialueet, tammikuu 1905. Japanilaiset sotilaat maleksivat sataman porttien tuntumassa poltellen tupakkaa ja räpsien valokuvia. Yhtäkkiä alkaa kuulua kovaäänistä jyrinää. Japanilaiset tarttuvat aseisiinsa. Näemme, kuinka Mannerheim syöksyy näkyviin moottoripyörän selässä, ilman paitaa. Kamera kuvaa hänen pullistelevia hauislihaksiaan noin kolme minuuttia. Mannerheim ottaa molempiin käsiinsä konepistoolit ja ohjaa moottoripyörää jaloillaan. Lyhyin ja hallituin sarjoin hän ottaa hengiltä jokaisen japanilaisen soturin. Lopulta hän ohjaa moottoripyörän päin suurinta satamarakennusta ja loikkaa itse pois kyydistä ennen osumaa. Pyörä törmää rakennukseen, ja valtava räjähdys tuhoaa koko satama-alueen ja upottaa japanilaisten sotalaivat.

INT. Baari jossain itä-Venäjällä, 5. syyskuuta 1905. Mannerheim tovereineen juhlistaa voittoa japanilaisista. Kuvataan juopottelua ja yleistä hälinää.

KENRAALI DOSTOJEVSKI: Everstiluutnantti Mannerheim! Kertokaa te, mikä on parasta elämässä.
MANNERHEIM: (tuijottaa suoraan eteenpäin tyhjä ilme kasvoillaan) To crush your enemies, see them driven before you, and to hear the lamentation of their women!

Suomen sisällissota

EXT. Tampereen keskusta, 3. huhtikuuta 1918, myöhäinen ilta. Tamperelaiset punaiset sotilaat raiskaavat naisia, lapsia ja eläimiä. Kohtaus on erittäin verinen ja brutaali, jotta ymmärrämme punaisten saatanallisen pahuuden. Tampereen tuomiokirkko liekehtii taustalla, ja sen avoimista ovista hoipertelee pappeja kaavut tulessa. Punakaartien ylipäällikkö Eero Haapalainen ja Suomen kansanvaltuuskunnan puheenjohtaja Kullervo Manner tarkkailevat tilannetta taustalla. Molemmat ovat pukeutuneet tiukkoihin ja paljastaviin, punaisiin nahka-asuihin, ja kumpikin kantaa järeää konekivääriä.

HAAPALAINEN: (venäläisellä aksentilla) Kyllä kommunistina oleminen on hienoa, kun saa tappaa viattomia naisia ja lapsia, juoda vodkaa ja palvoa saatanaa.
MANNER: (venäläisellä aksentilla) Älä muuta virka. Kunhan voitamme sodan, liitämme Suomen Neuvostoliittoon ja perustamme tänne ennennäkemättömän kommunistidiktatuurin.
HAAPALAINEN: Täytyy vain toivoa, ettei pahin vihollisemme, ylipäällikkö Mannerheim, ei aiheuta ongelmia!

Yhtäkkiä kuuluu kovaa jyrinää, ja Mannerheim ajaa moottoripyörällä näkyviin. Hän kaataa pyörän ja lähettää sen samalla liukumaan kohti punaisia sotilaita, joiden jalat leikkautuvat irti kohdatessaan kieppuvan pyörän. Mannerheim kantaa valtavaa plasmakivääriä. Hän etenee vakaasti kohti Haapalaista ja Manneria tappaen kaiken tieltään. Lopulta jäljellä on vain tämä kolmikko - kaikki mittailevat toisiaan katseillaan.

MANNERHEIM: Teidän kommunisminne päättyy tähän, te paskiaiset! Antautukaa, niin kaikkien punaisten taistelijoiden henki säästetään ja voimme kaikki yhdessä rakentaa paremman hyvinvaltio-Suomen!
MANNER ja HAAPALAINEN: (yhteen ääneen) Njet!

Kaikki kolme heittävät tuliaseensa pois ja käyvät taisteluun paljain käsin. Aluksi Manner ja Haapalainen ovat niskan päällä ja saavat Mannerheimin painettua maata vasten, missä Manner kuristaa ylipäällikköä molemmin käsin samalla kun Haapalainen takoo tätä nyrkeillä kasvoihin.

MANNER: Kas kas, tähän päättyy lahtarin tie.

Tajunnan rajamailla Mannerheim näkee flashbackeja lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ajastaan Venäjän armeijassa ja kiihkeästä hääyöstään. Lopuksi hän näkee itsensä alasti, kääriytyneenä Suomen lippuun. Kamera kuvaa hänen öljyttyjä lihaksiaan ja mittavaa erektiotaan noin viiden minuutin ajan. ”Tee se, isänmaan puolesta!” hän kuulee äitinsä äänen kuiskaavan.

MANNERHEIM: Hahaa!

Mannerheim ponkaisee äkkiä jalkeille ja heittää molemmat vastustajansa metrien päähän. Kun nämä tokenevat ja pääsevät jalkeille, Mannerheim on poiminut maasta sirpin ja vasaran, jotka hän sinkoaa vihollisiaan kohden. Vasara murskaa Mannerin kallon, ja sirppi leikkaa Haapalaisen pään irti.

MANNERHEIM: Hasta la vista, kommarit.

Toinen maailmansota

INT. Kreml, Moskova, 4. syyskuuta 1944. Stalinin työhuone yöllä. Josif Stalin istuu takkatulen ääressä, siemailee vodkaa ja polttelee paksua sikaria. Taustalla näkyy Euroopan kartta, jossa Suomen kohdalle on isketty Neuvostoliiton lippu. Seinille on ripustettu irtileikattuja päitä, ja vereen tahrittu Suomen lippu riippuu takan yllä. Äkkiä Stalin säpsähtää ajatuksistaan ja katselee ympärilleen pimeässä huoneessa.

STALIN: Kuka siellä?

Ei vastausta. Stalin nousee ylös ja kiertää työpöytänsä taakse. Hän avaa yhden laatikoistaan ja hamuaa sieltä pistoolia. Äkkiä joku painaa valtavan viidakkoveitsen hänen kurkulleen.

MANNERHEIM: Ei inahdustakaan.

Nyt näemme Mannerheimin seisovan Stalinin takana pitelemässä veistä. Hän on pukeutunut yönmustaan ninjapukuun.

STALIN: (kuiskaa ääni kireänä) Presidentti Mannerheim! Mitä te täällä teette? Minä luulin, että te olette Helsingissä!
MANNERHEIM: Tulin neuvottelemaan rauhasta.
STALIN: Neuvottelemaan? Puna-armeijani on lyönyt teidän joukkonne! Pian valtaamme koko Suomen! Mitä neuvoteltavaa tässä enää on?
MANNERHEIM: (kumartuu lähemmäs ja kuiskaa Stalinin korvaan) Nämä kädet ovat tappaneet miljardeja. Näetkö kaiken tämän veren? Näetkö sen? Sinun kaltaisesi pikkutyrannit eivät pelota minua. Minä annan sinulle kaksi vaihtoehtoa. (tarttuu Stalinia kiveksistä) Vaihtoehto yksi. Solmit Suomen kanssa aselevon ja rauhansopimuksen. Minä vetäydyn presidentin virasta ja matkustan kauas pois. Toinen vaihtoehto. Minä revin sinun pallisi irti ja työnnän ne sinun silmäkuoppiisi. Sitten sidon sinun silmämunasi palliesi tilalle. Sen jälkeen paloittelen peniksesi pieniksi paloiksi ja työnnän palaset peräreikääsi niin syvälle, että lopulta joudut oksentamaan ne ulos. Sen jälkeen kidutan sinua pitkään ja hartaasti, kunnes sinusta ei ole jäljellä muuta kuin yksi korva, kieli ja vasemman jalan pikkuvarvas, ja silti sinä olet vielä elossa ja tunnet kaiken sen tuskan!
STALIN: Hyvä on! (purskahtaa itkuun) Älä satuta minua, pyydän! Saat aselevon ja rauhansopimuksen!
MANNERHEIM: Ja sinä allekirjoitat sopimuksen nyt. Verelläsi.

Veitsi välähtää pimeässä ja kuulemme Stalinin tuskanhuudon.

Viimeinen kohtaus

EXT. Harmaat satamat, 28.1.1951. Mannerheim on astumassa haltialaivaan. Mannerheimia saattamassa ovat Paasikivi, Kekkonen (Chuck Norris cameo-roolissa), Enckell, Walden, Roosevelt ja Churchill.

MANNERHEIM: (katsoo ensin merelle, sitten tovereitaan) On aika lähteä kohti uusia seikkailuja. Olen nähnyt liian paljon kuolemaa, liian paljon tuskaa. Nämä kädet ovat tappaneet kvantiljoonia. Nyt siirryn merten toiselle puolelle, Kimmeriaan. Ehkä joku päivä te seuraatte minua sinne. Ehkä joku päivä I’ll be back. Mutta toistaiseksi - jääkää hyvästi. Muistakaa minut suurena sankarina, taitavana sotilaana, hellänä rakastajana, isänmaan ystävänä ja lihaksikkaimpana presidenttinä, mitä maailma on koskaan päällään kantanut. Älkää antako kenenkään kritisoida minua, sillä se, joka lausuu turhaan minun nimeni, rikkoo minua vastaan, ja vihani tulee olemaan hirvittävä. Hyvästi, ystävät.

Mannerheim kääntyy ja astuu laivaan. Kamera kuvaa hänen saattajiensa kyynelten kastelemia kasvoja. Laiva purjehtii kohti laskevaa aurinkoa.

THE END

Kasparov hävisi miliisille

Pietarin miliisi voitti shakin pitkäaikaisen maailmanmestarin Garri Kasparovin lauantaina Pietarissa järjestetyssä poliittisessa shakkiturnauksessa. Valkoisilla pelannut miliisi aloitti ottelun siirrolla 1.d4, mihin Kasparov vastasi valmistelemalla ns. Grünfeldin puolustusta.

Kasparovin 3.d5 -siirron jälkeen miliisi yllättäen piiritti Kasparovin kuninkaan mellakkavarusteisiin sonnustautuneilla sotilailla. Häkellyttävästä siirrosta huolimatta Kasparov onnistui pysyttelemään vielä hetken niskan päällä. Tiukka kamppailu sai kuitenkin päätöksensä, kun miliisi siirsi kaikki nappulat Kasparovin suuhun ja iski tätä shakkilaudalla päähän kolme kertaa. Tämän erikoisen shakkimatin jälkeen Kasparov kiikutettiin nippusiteissä putkaan.

”Tämä on venäläinen tapa pelata shakkia. Teillä länsimaissa säännöt saattavat olla hieman erilaiset”, kommentoi Vladimir Putin, joka voitti oman shakkiottelunsa ipponilla.

20.11.2007

Kirkon uudet kujeet

Hei, nuori, mitä sulle kuuluu? Oletko hei koskaan ajatellut Jeesusta? Jeesus on se partajäbä, joka esiintyi Mel Gibsonin leffassa. Jeesus on itse asiassa aika magee kundi, joka osaa kävellä vetten päällä ja herättää kuolleita!

Me ollaan täällä kirkossa huomattu, että te nykynuoret suhtaudutte oudon nihkeästi irrationaaliseen taikauskoon, tuhansia vuosia sitten eläneiden paimentolaisten moraalikäsityksiin ja epämääräisiin satuhahmoihin. Me ollaan vilpittömästi sitä mieltä, että teidän pitäisi vaan rohkeasti ottaa Jeesus vastaan. Niinpä me kehiteltiin pari uutta ja megakoleeta juttua, jotka varmasti vetoaa teihin!

Godbook

Facebookin haastaja Godbook on internetissä toimiva uskovaisten yhteisö. Godbookissa voit perustaa oman profiilin, jossa jaat ystävillesi rakkaimmat virtesi ja suosikkijakeesi Raamatusta.

Voit myös liittää profiiliisi erilaisia hauskoja sovelluksia. Miltä kuulostaisi, jos voisit lähettää ystävällesi rukouksen tai tarjota hänelle virtuaaliehtoollisen? Tai jos ystäväsi on mielestäsi käyttäytynyt Jumalan tahdon vastaisesti, voit heittää häntä virtuaalikivellä! Hauskat persoonallisuustestit paljastavat, kuka ystävistäsi on kuin opetuslasten Juudas, ja kuka puhuu parhaiten kielillä.

Godbookissa voit myös liittyä tukemaan erilaisia aatteita ja lahjoittaa niille läjäpäin rahaa. Godbookin suosituimpia aatteita ovat Evoluutio on valhe, Naisia ei luotu tasa-arvoisiksi, Homous on sairaus ja Maa on litteä, oikeasti.

Holy Father

Holy Father on uusi tositelevisio-ohjelma, jossa kaksitoista uskovaista suljetaan Lapuan seurakuntataloon viideksitoista viikoksi. Heidät eristetään täysin ulkomaailmasta ja heidän toimintaansa seurataan lakkaamatta televisiokameroiden välityksellä. Mukana ovat muun muassa virkkaamista ja irkkaamista harrastava teologian opiskelija Simeon, 32, siististi kolee naispappi Annika, 47, ja riehakas gospel-laulaja Vihtori (kuvassa), 28, joka kuvittelee, että ”itsesaastutus ei välttämättä ole syntiä”!

HF-talon juhlissa ehtoollisviini virtaa, ja rämäpäiset kilpailijat innostuvat laulamaan virsiä ja irrottamaan Raamatun lauseita kontekstistaan! Kuka lausuu vääriä todistuksia kilpakumppaneistaan? Kenen katse viivähtää liian pitkään paljaalla iholla? Kuka repii ensimmäisenä irti viettelevän oikean silmänsä?

Holy Father antaa talon asukkaille erilaisia tehtäviä, kuten: ”Uhratkaa lammas nimissäni”, ”Kivittäkää yksi homo” tai ”Viettäkää kuukausi ajattelematta seksiä”. Kerran viikossa katsojat äänestävät syntisimmän asukkaista suoraan helvettiin!

Jesus Christ: Hell on Earth

Tässä uudessa, vauhdikkaassa first-person shooterissa astut itsensä Jeesus ”The J-Man” Kristuksen kenkiin pelastaaksesi Saatanan valloittaman maailman! Jumala antaa sinulle tehtäviä, jotka sinun on suoritettava ennen kuin kohtaat viimeisessä, eeppisessä taistelussa Luciferin. Pelin edetessä pääset muun muassa räjäyttämään aborttiklinikoita Alabamassa, polttamaan biologian oppikirjoja ja varastamaan kondomeja aids-potilailta!

“It’s time to kick ass and preach the Word, and I’m all out of Word.” - J-Man

Kierosilmäiset demonit, nahka-asuiset sodomiitit, moraalittomat ateistikommarit ja hirmuliskoiksi mutatoituneet darwinistit saavat kyytiä, kun Jeesus potkii epäpyhää persettä! Hyperrealistinen grafiikka takaa, että saat täyden visuaalisen nautinnon, kun syntiset sisälmykset roiskuvat seinille ja vihollistesi veri virtaa jaloissasi. Väkivaltaisella ristiretkelläsi pääset käyttämään laajaa asevalikoimaa, johon kuuluvat muun muassa Ilmestyskirjan pasuuna, pyhät käsikranaatit, sinko ja moottorisaha.

“Damn! Those atheist bastards are gonna pay for ruining my ride.” - J-Man

15.11.2007

Televisio-ohjelmat, internet, musiikki ja kaikki ovat haitallisia lapsille, aikuisille ja yksisoluisille

Kuritushuoneen teettämän tutkimuksen mukaan lapset saavat muun muassa televisiosta vaarallisia vaikutteita, jotka tekevät heistä väkivaltaisia psykopaatteja, verenhimoisia joukkomurhaajia tai pahimmillaan jopa talonvaltaajia.

Tutkimuksesta käy ilmi, että lasten mielenterveydelle turmiollisia ovat televisio-ohjelmien, internetin ja musiikin lisäksi myös evoluutioteoria, eläinsadut, homot, H&M:n mainokset, VR:n junien myöhästely ja suomettuminen. Murhanhimoa ja sairaita ajatuksia lapsissa voivat herättää myös luonto-ohjelmat, rss-syötteet, kivet ja aluslakanat.

Lastenpsykiatri Timo-Anna Karvaperä ei ole yllättynyt tutkimustuloksista. Hänen mielestään lapsia täytyy suojella kaikelta pahalta ja varmuuden vuoksi myös kaikelta hyvältä, keltaiselta ja ironiselta.

”Kuka tahansa voi seota ja tappaa kaikki luettuaan esimerkiksi Pää aukin, Ze Kerawachin tai Harmaan hatun kaltaisia siveettömiä nettijulkaisuja”, Karvaperä puhisee. ”Omat lapseni olen kasvattanut tynnyrissä pumpuliin käärittyinä, ja aivan kelvollisia pikku juureksia heistä on tullut.”

Myös Opportunistinen Politiikko haluaa kommentoida asiaa, vaikka kukaan ei häneltä mitään kysynytkään. ”Lapsia täytyy suojella. Minusta lapset ovat tärkeintä. Äänestäkää minua. Tämä oli hirvittävä inhimillinen tragedia, ja internet täytyy kieltää”, Politiikko hokee itkua tihrustaen, eikä suostu vaikenemaan, vaikka lyömme häntä toistuvasti päähän tylpällä esineellä.

Kuritushuoneen tutkimusta varten haastateltiin kahdeksaa iltapäivälehden toimittajaa, viittätoista geneeristä nettikeskustelijaa ja Matti Virtasta.

Toimittaja harjoittaa henkistä onaniaa

Innokkaasta, sitkeästä ja peräänantamattomasta häiriköinnistä ja pensaikoissa väijymisestä huolimatta Kuritushuone ei onnistunut haastattelemaan Jokelan kouluammuskelusta selvinneitä lapsia. Kuritushuoneella on perinteisesti harrastettu kunnianhimoista tutkivaa journalismia, emmekä nytkään luovuttaneet ensimmäisen vastoinkäymisen edessä. Saadaksemme mehukasta juttumateriaalia siirryimme toimituksen vieressä sijaitsevaan lasten leikkipuistoon haastattelemaan paikallisia lapsia. Valitettavasti yksikään lapsista ei ollut shokissa. Tästä huolimatta hoidimme uutisoinnin esimerkillisesti ja harkintaa käyttäen ja lässyn lässyn kuka tätä enää lukee, kattokaa, mä kirjoitan ilman käsiä, koska mun kädet on mun hous

”Haluan tappaa”, lapsi kertoo

Ensimmäisenä tavoitimme kolmevuotiaan Timo T.A. Mikkosen kierimästä hiekkalaatikossa. ”Aina kun katselen televisiosta Big Brotheria, suunnaton ylemmyydentunne ja viha ihmiskuntaa vastaan valtaavat minut. Tunnen itseni yli-ihmiseksi, niin paljon paremmaksi kuin nuo humalassa toisiaan kähmivät kurjat matoset”, Timo kertoo.

”Eilen kuuntelin Radio Novaa, ja sieltä tuli Mambaa. Siis voitteko kuvitella, Mambaa! Teki heti mieli ampua kaikki”, manaa Jenni Dahlman-Räikkönen, yks vee, ja ahtaa kiukuissaan kourakaupalla mutaa suuhunsa.

Myös Jyrki Katainen kertoo äitinsä kohdusta kolme kuukautta ennen syntymäänsä, että hän kokee vastaanottavansa haitallisia signaaleja päivittäin. ”Vasta hetki sitten kuulin jonkun huutavan ”Esa!”. Heti aloin miettiä, että sehän on ase toisin päin. Mieleeni nousi synkkiä ajatuksia kuolemasta, tappamisesta ja veronkorotuksista.”

Kaikkien juttua varten haastateltujen lasten vastaukset on muutettu.

19.10.2007

Päivän järkyttävät uutiset


Tanja järkyttyi kerrostalokarhuista

Kansanedustaja Tanja Saarela (kesk) järkyttyi luettuaan uutisen, jossa kerrottiin karhuperheen asuneen useiden vuosien ajan venäläisessä kerrostaloasunnossa.

”Järkyttävä näky”, sanoo kansanedustaja Saarela. ”Nallet ovat niin ihania. Ei niitä saa kiusata.”

Kansanedustaja Saarela toivoo, että Suomen hallitus, viranomaiset ja YK puuttuisivat tiukemmin kaikkien suloisten eläinten huonoon kohteluun. ”Eläimet ovat ihania, ei niitä saa kiusata. Ei minulla oikeastaan muuta asiaa ollut”, Saarela linjasi.

”Kissat, koirat, pienet ja suloiset lapset, keskustan mieskansanedustajat”, Saarela listasi muita söpöjä ja hellyttäviä asioita, joiden kaltoin kohtelusta järkyttymällä hän saa palstatilaa.

Iltalehti järkyttyi hoitajien työtaistelusta

Iltalehti järkyttyi kuultuaan, että Tehyn työtaistelu uhkaa vaarantaa sairaiden lasten hoidon. Iltalehti luki asiasta Iltalehdestä, jossa kerrottiin, että Lastenklinikan sairaanhoitajista 78 prosenttia ja Lastenlinnan hoitajistakin yli puolet on ilmoittanut irtisanoutuvansa.

”Kyllä minä ensin olin sitä mieltä, että hoitajat ansaitsevat palkankorotuksensa. Mutta kyllä mennään vähän liian pitkälle, jos sairaat lapset joutuvat vaaraan. Siis miettikää: Ne ovat sairaita ja ne ovat lapsia. Suloisia, isosilmäisiä lapsia!” Iltalehti analysoi työtaistelun syitä ja seurauksia.

Iltalehti toivoo, että hoitajat harkitsisivat vielä, ennen kuin joukkoirtisanomisiin ryhdytään. ”Älkää hei viitsikö”, Iltalehti kehottaa.

Ilta-Sanomat järkyttyi julkkispiireissä liikkuvista huumeista

Ilta-Sanomat järkyttyi saatuaan kuulla, että Helsingin julkkispiireissä käytetään huumeita. Ilta-Sanomat sai kuulla Anne-Mari Bergin tisseiltä, että vippibileissä käytetään huumeita.

”Olin aina luullut, että kaikki narkkarit ovat itähelsinkiläisiä työttömiä hippejä!”, Ilta-Sanomat huokaa tyrmistyneenä. ”Julkkiksethan ovat parempia ihmisiä!”

Ilta-Sanomat toivoo, että huumeiden käyttöön puututtaisiin tiukemmin: ”Kaikki huumeet ovat pahuutta. Huumeet tappavat. Alkoholi ei ole huume. Porttiteoria. Piirun verran asiajournalismin suuntaan. Anne-Mari Bergin tissit.”

Rauhallinen pientaloalue järkyttyi sisarussurmista

Rauhallinen pientaloalue järkyttyi kuultuaan tragediasta, jossa 21-vuotias isoveli surmasi molemmat sisarensa.

”He olivat malliperhe”, Rauhallinen pientaloalue kertoo. ”Molemmilla vanhemmilla oli vakituinen työpaikka. Lapset olivat hyvin kasvatettuja, käytökseltään moitteettomia. He olivat rehellisiä, isänmaallisia ihmisiä, eikä heidän kotonaan pyörinyt mitään epäilyttävää porukkaa, kuten työttömiä, köyhiä tai tupakoijia.”

Rauhallinen pientaloalue pohtii nyt, oliko tragedian taustalla mielenterveysongelmia, huumeidenkäyttöä tai saatananpalvontaa. ”En olisi ikinä arvannut, he olivat niin täydellisiä, oikea malliperhe.”

15.10.2007

Satanistien salajuonet

”Teeskentelin vain olevani homo tutkiakseni sitä, miten pappeja vietellään. Uskon todella, että pappien viettelyn takana on satanistiryhmien pirullinen salajuoni.” (linkki)

Juu, uskotaan.

10.10.2007

To google or not to google

Lukijoideni iloksi listaan nyt suosikkini niistä hakutermeistä, joilla tähän blogiin (tai sen edeltäjään) on päädytty!

5. lutka nainen (yms.)
Kuritushuoneelta on haettu myös lutka tyttöä, Saimi Nousiaista alasti, Marika Fingerroosia alasti satulalla, naisseuraa ja seksiä. Esitän syvät pahoitteluni kaikille niille pornohiirille, jotka käsi housussa klikkailivat blogiini ja pettyivät katkerasti. Tiedän tunteen. En voi tarjota seksiä enkä edes Marika Fingerroosia alasti satulalla, mutta voin tarjota neuvon, jolla sinäkin 300-kiloinen finninaamainen runkkari saat naisseuraa baarista: r o h y p n o l .

4. päihteet raamattu
Mikä tätä nykyajan nuorisoa oikein vaivaa!? Ettekö te tenavat tiedä, että sekakäyttö on vaarallista, sillä se tehostaa käytettyjen aineiden vaikutuksia! Miettikääpä, kun naapurin Liiza-Petteri (16 vee) käyttää sekaisin päihteitä ja Raamattua, niin kohta se jo kivittää kännipäissään heteroja, kun ei humalaltaan tajua tähdätä homoihin! Raamatussa olet ääliö!

3. kolmiulotteiset lasit
Mitkä helvetin kolmiulotteiset lasit? Minulla ainakin on ihan perinteiset yksiulotteiset lasit. Kadehdin kyllä ystävääni Seppoa, jolla on 26-ulotteiset lasit. Sen tyttöystäväkin käyttää joka päivä superstringejä.

2. mikä' minusta tulee isona- testi [sic]
Sellaista testiä täällä ei vielä ole ollut, mutta vastaan epätietoiselle etsijälle ilomielin. Noin seitsemän vuoden päästä, lukuisten määräaikaisten sopimusten jälkeen, saat kohtuupalkkaisen työpaikan suuren firman Creative Consultant Managerina, vaikka sinulla ei ole mitään hajua, mitä Creative Consultant Manager oikeastaan tekee ja miksi sinun pitää kirjoittaa se aina kursiivilla. Aina. Uuden työpaikan tuoman taloudellisen varmuuden innostamana solmit avioliiton pitkäaikaisen seurustelukumppanisi kanssa, joka pettää sinua jo hääyönä papin kanssa. Saatte kolme lasta, jotka ovat tulleet vanhempiinsa, eli ovat rumia, tyhmiä ja epäsosiaalisia. Keskimmäisellä on neljä kättä, mikä saattaa johtua siitä, että asutte ydinvoimalan lähettyvillä. Itse asiassa asutte ydinvoimalan siivouskomerossa – voi pojat, se kiinteistövälittäjä jymäytti teitä kunnolla! Yhdentoista vuoden avioliiton jälkeen vaimosi karkaa bulgarialaisen kuulantyöntäjänaisen matkaan ja lähettelee päivittäin kuukausien ajan Kanariasaarilta postikortteja, joihin hän on liimannut uuden puolisonsa Svetlanan viiksikarvoja, jotka ovat tuuheampia kuin sinulla koskaan. Tehtyäsi yksitoikkoista ja merkityksetöntä työtäsi kahdenkymmenen vuoden ajan saat yhtiöltäsi eläkelahjaksi kultaisen suihkun ja kostean kädenpuristuksen, jotka saattelevat sinut kohti liian pienen kansaneläkkeen turvin kituutettua vanhuutta. Paskottuasi housuusi tarpeeksi monta kertaa, lapsesi sulkevat sinut laitokseen, missä viehättävä hoitaja auttaa sinua käymään tarpeillasi. Tunnustat hoitajalle ikuista rakkauttasi, minkä jälkeen hän vaihtaa osastoa. Lopulta keskimmäinen lapsesi tappaa sinut kuristamalla lujaa kaikilla neljällä kädellään saadakseen sinulta perintörahat joilla maksaa kulutusluottovelat.

Capisce?

1. disney hahmot alastomana

Okei, okei, myönnetään, tämä oli oma hakuni. Eikö teistäkin Minni Hiiri näytä jotenkin… tuhmalta? Mitä? Mmmhmhhmmh?

4.10.2007

Papit kysyvät naispappeudesta

Dear God,

Olen jo pitkään kauhulla katsellut uuden pappimme työskentelyä, ja täytyy sanoa, että en ole kovin tyytyväinen. Tuo nainen on oikea Babylonin portto! En voi olla katselematta hänen rintojensa ja hänen pyöreiden pakaroidensa rytmikästä liikehdintää hänen tahrattoman valkean albansa alla! Nuo täyteläiset, ruusunpunaiset huulet piinaavat jo uniani, ja hänen keväisen puron lailla soliseva äänensä saa minut tuntemaan itseni jälleen mieheksi.

Sinun ohjeidesi mukaan olen pidättäytynyt itsesaastuttamisen synnistä, mutta paineeni alkavat olla hirvittävät, ja pelkään mitä saatan tehdä seuraavaksi! Viittani riittää hädin tuskin verhoamaan viisarini viheliäiset värähdykset, ja paniikissa olen joutunut turvautumaan cilice-vyöhön elimeni ympärillä. Kärsimykseni on suunnaton!

Hyvä Jumala, mikä nyt eteen, kun taas ottaa eteen?

Rakastavin terveisin,
Esa Öylätti, kappalainen
Kiiminki

***

Voi Jumalani, miksi olet minut hyljännyt!

Kirkon vessasta on taas paperi loppu. Olen varma, että tämä on sen uuden naispapin syytä. Naisiin ei voi jumalaapelkäävä mies luottaa! Kyllähän jo Raamatussakin sanotaan, että ”Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä". Olen varma, että tuo tyhmä ja levoton otus on kirotuissa naistenvaivoissaan käyttänyt viimeisen riekaleen paperia, tietäen, että minä jään ilman, joudun tällaiseen häpeälliseen ja noloon tilanteeseen. Istuttuani samalla istuimella hänen kanssaan minun täytyy pestä vaatteeni ja peseytyä vedessä ja olla saastainen iltaan asti! Entä tämä vessapaperiongelma sitten? Stolaanko tässä pitäisi pyyhkiä?

Terveisin,
Matteus Ylihurmos, seurakuntapastori
Yli-Vainio

***

Hei Jeesus,

Minä en ymmärrä tätä naispappeuskohua. Raamatussahan selvästi vaaditaan naisia vaikenemaan seurakunnassa! Kyllä meillä kotonakin emäntä tekee juuri niin kuin minä käsken, eikä riko tahtoani vastaan. Lisäksi olen Raamatun neuvoja noudattaen pyytänyt häntä peittämään päänsä, eikä hän ole tässäkään asiassa vastustellut. Minusta on perin kummallista, kuinka yhtäkkiä minun pitäisi hyväksyä nainen tasaveroiseksi työkumppaniksi. Seuraavaksi varmaan pitää alkaa siunata homoja, kun vanhoina hyvinä aikoina heitä vielä kivitettiin!

Terveisin,
Jesse Alba, seurakuntapastori
Sin City

***

Rakas Jumala,

Tämä ei varsinaisesti liity naispappeuteen, mutta haluaisin kysyä seuraavaa: Raamatun mukaan "Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoontulessa”. (3. Moos. 21:9) Minun tyttäreni on nyt ryhtynyt häpeälliseen, avioliiton ulkopuoliseen irstailuun, ja vieläpä miehen kanssa, joka on paitsi tunnetun kommariperheen vesa myös ilmiselvä pakana! En kuitenkaan haluaisi polttaa tytärtäni, joten kysyn nyt Sinulta, eikö kunnon selkäsauna ja karkotus perheemme parista olisi riittävä rangaistus tuollaiselle 15-vuotiaalle syntisäkille?

Ystävällisin terveisin,
Simeon Garfunkel, seurakuntapastori
Scarborough

27.9.2007

Uusi klubi

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää. Teksti on raapustettu verenpunaisin kirjaimin Jenni Dahlman-Räikkösen uuden yksityisklubin, Bläkin oven yläpuolelle.

Minulla on ylläni Alan Flusserin suunnittelema puku ja A. Testonin krokotiilinnahkaiset mokkasiinit. Siemailen yhdeksänkymmenen euron drinkkiä, joka sisältää pullonokkadelfiinin verta, samppanjaa ja Kimi Räikkösen kivesnöyhtää. Heti kun astun sisään ovesta, Jenni purjehtii muiden vieraiden halki minua kohti, seksikkäänä ja upeana kuten aina, yllään Anna Suin sinivalaasta ja keijupölystä valmistettu läpikuultava mekko ja Manolo Blahnikin kultaiset saappaat. Kenties jalkineiden painosta johtuen Jennin kulku on hieman haparoivaa, ja matkallaan hän jopa kaatuu kerran naamalleen. Viimein hän saapuu luokseni, meikkiään korjaillen, ja minut ympäröi Michio Kakun uuden mansikkaspermaparfyymin raikkaan lipevä tuoksahdus.

“Tule, Inkvisiittori, haetaan juotavaa”, Jenni sanoo ja tarttuu minua kädestä.
“Mitä vain, beibi”, vastaan ja yritän nuolla hänen korvaansa. Hän väistää sulavasti, ja lipaisen vahingossa ohi kulkevan Antti Tuiskun naamaa. Antilla on yllään Ermenegildo Zegnan kuusinappinen villasilkkipuku, Ike Beharin puuvillapaita, Ralph Laurenin silkkisolmio ja peniskravatti. Antti puristaa kättäni lämpimästi ja iskee minulle silmää.

Minä ja Jenni kävelemme käsi kädessä halki Bläkin uutuuttaan hohtavien tilojen. Täällä on marmoripylväitä, samppanjasuihkulähteitä, norsunluusta valmistettuja pöytiä, kidutettujen lumileopardien nahkalla päällystettyjä sohvia, jaavansarvikuonomattoja, vuorigorillojen kalloista veistettyjä oluttuoppeja ja lukemattomia kiinalaisten lapsityöläisten kyynelistä tehtyjä. Väkijoukon lomitse huomaamattomina puikkelehtivat tarjoilijat ovat pukeutuneet ihmisiksi.

Lattia on konfettien peitossa. Kaikkialla on peilejä, jotka moninkertaistavat puoli- ja neljäsosajulkkisten hikiset liikkeet tanssilattialla. Taustalla pauhaa Haddawayn hitti What is Love.

Matkalla baaritiskille kohtaamme Viivi Avellanin (Gianfranco Ferrèn hame, Jyri Häkämiehen pitkät kalsarit), Wallu Walpion (Armanin frakki ja tonttulakki), Saimi Nousiaisen (Donna Karanin shinobi shozoku, Fiskarsin heittotähdet) ja Jorma Uotisen (Durexin jättikondomi).

Kävelemme lukuisten huoneiden ohi. Ensimmäisessä näen alastomia, naamioituja naisia ja miehiä jonkinlaisissa orgioissa. Toisessa suuret liskot nauttivat juomiaan pukeutuneina ihmisvaatteisiin. Kolmannessa lyhytkasvuiset miehet tanssivat pöydällä ja heiluttelevat olutkolpakkojaan.

Baaritiskin takana olevassa televisiossa pyörii Patty Winters Show, ilman ääniä. Olen juuri tilaamassa Russian Headshot -nimistä uutuusdrinkkiä, kun Anaheim Ducksin pelipaitaan ja tyllihameeseen pukeutunut Teemu Selänne tarttuu minua hihasta. Hän alkaa selittää jotain uransa jatkosta, mutta musiikin ja keskustelunhälyn läpi erotan vain yksittäisiä sanoja: luksusjahti, Enzo Ferrari, Kummit ry, kokaiini.

“Mitä, haluatko ostaa kokaiinia?” kysyn, mutta samassa Teemun pää räjähtää.
“Mitä vittua!” huudahdan.
“Anteeksi, luulin, että Russian Headshot tuli hänelle”, baarimikko pahoittelee.

Päätän sittenkin tilata tavallisen kossukolan. Jään nojailemaan tiskiin ja yritän tavoittaa katseellani Jennin, joka on ehtinyt kadota jonnekin. Uskon, että minulla on hyvät saumat hänen suhteensa. Todella hyvät saumat. “Tänä iltana ei tule pakkeja”, hyräilen hiljaa, livon huuliani ja koskettelen huomaamattomasti kiveksiäni. Taustalla soi Genesiksen Man on the Corner.

Jennin sijaan erehdyn katsekontaktiin jonkun nobodyn kanssa, joka tervehtii minua koiramaisella innolla ja lähtee vieläpä tulemaan minua kohti. Voi paska. Nobody käyttäytyy heti kuin hän olisi joku lapsuudenystävä, kuin olisimme tunteneet koko ikämme, kuin olisimme kertoneet toisillemme kaikki synkimmätkin salaisuudet, kuin olisimme jonain sateisena lauantai-iltana humalapäissämme jakaneet ohikiitävän läheisyyden hetken hämmentävien himon tunteiden vyöryessä ylitsemme, kuin olisimme heränneet seuraavana aamuna krapulan piinaamana, häpeissämme ja vaitonaisina ja jatkaneet elämäämme kuin aina ennenkin.

Nobody on taas näitä ääliöitä, jotka kuvittelevat, että hengaamalla minun, eli koko baarin cooleimman jätkän seurassa, heistä itsestäänkin tulee jotenkin cooleja. Tyyppi alkaa löpistä jostain helvetin lomamatkasta, jolla hän on ollut typerän eukkonsa kanssa ja typerän pentunsa kanssa. En jaksa enää kuunnella tuota paskanjauhantaa.

“Kuka helvetti sä edes olet? Pelle!” ärähdän nobodylle, joka meinaa tukehtua vilkkaaseen kieleensä kesken lauseen.
“M- minähän olen sinun isäsi!” mies takeltelee.
“Ai. Sori.”
“Öh, sinun nenästäsi tulee verta.”
“Ai, ei se ole minun vertani, vaan hänen”, sanon ja osoitan lattialla makaavaa Teemu Selänteen päätöntä ruumista.
“Russian Headshot?”
Nyökkään. “Kuule, minun täytyy käydä vessassa siistiytymässä. Kerro äidille terveisiä. Pelle!”

Bläkin miesten wc. Ted Skjellumin suunnittelemien pisoaarien eschermäinen muotoilu viehättää minua, vaikka sen seurauksena virtsaajien lahkeet kastuvat väistämättä. Vieressäni on tarpeillaan Ville Valo, jolla on yllään Pradan omnipolymeerinen impaktihaarniska. Moikkaan Villeä tuttavallisesti hyväilemällä hänen sisäreittään. Ville työntää dollarin setelin sisään paitani kauluksesta ja poistuu wc:stä hymyillen leveästi.

Kusettuani vetäydyn yhteen kopeista, missä vedän viivat kokaiinia. amfetamiinia ja leivinjauhoa, työnnän tussin nenääni, syön liimaa ja pyörin ympäri todella monta kertaa.

Päästyäni takaisin salin puolelle olen ihan vi-tun sekaisin. Löydän vihdoin Jennin, joka raahaa minut mukanaan yksityisloosiin. Pyöreän, mithrilistä ja sumatrantiikereistä tehdyn pöydän ympärillä istuvat Heikki Paasonen, Jone Nikula, Timo T.A. Mikkonen, Mattiesko Hytönen, Urho Kekkonen ja Jeesus. Nousen tanssimaan pöydälle, ja Jeesus työntää denaareita siniantiloopin nahasta tehtyihin alushousuihini. Villiinnyn ja lasken housuni nilkkoihin. Ihastuneen seurueen silmien edessä teen penikselläni “helikopterin”, “suihkuhävittäjän”, “lentotukialuksen” ja “epäröivän joutsenen”.

Valomerkki yllättää minut juuri kun olen nielemässä miekkaa ja jonglööraamassa viidellä liekehtivällä soihdulla. Hyppään alas pöydältä ja nappaan Jennin Cosmopolitanin hänen kädestään. Kulautan juoman alas yhdellä hörpyllä. Jostain syystä Jenni loukkaantuu tästä ja lähtee pois.

“Hei! Älä nyt leikistä suutu!” huudan hänen peräänsä. “Kamoon! Jos tuosta suutut niin olet aika lutka!”

Antaa hänen mennä. Kuka tässä naisia tarvitsee. Saan houkuteltua Urhon ja Jeesuksen luokseni jatkoille. Urholla on yllään B.E. Ellisin karhunkielistä valmistettu tuulipuku, kun taas Jeesus on pukeutunut tyylikkääseen Pradan orjantappurakruunuun ja Torinon käärinliinaan.

Kotona laitan stereoista soimaan Talking Headsia. Televisiosta tulee Patty Winters Show. Tämänpäiväisenä aiheena on: Bloggaajat, jotka eivät osaa lopettaa ajoissa. Keskustelemme ihonhoidosta, kuntoilusta ja sarjamurhaajista. Tarjoilen Urholle ja Jeesukselle vodkaa ja tyrmäystippoja, kunnes molemmat sammuvat drontinhöyhenillä vuoratulle sohvalleni. Itse olen juonut baarista lähdön jälkeen vain ykkösolutta. Varmistan, että molemmat vieraani ovat unten mailla. Sitten otan makuuhuoneen kaapista työkalupakkini ja pakista sahan, naulapyssyn, kyynelkaasua ja… Crocs-sandaalit? Crocs-sandaalit!? Mitä helv

24.9.2007

Otteita syksyn 2007 ylioppilaskirjoitusten äidinkielen esseekokeen vastauksista

1. Uuden testamentin Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin on uskokin kuollut ilman tekoja.” Pohdi tätä ajatusta.

”Mikä on elämän tarkoitus? Jo muinaiset roomalaiset pohtivat tätä suurta kysymystä, ennen kuin Vesuviuksen purkaus tappoi heidät kaikki brutaalilla, joskin myös hieman tragikoomisella tavalla. Elämä, tietoisuus, minuus. Das Ding an Sich, Das Ding an Dich, Dang Ding Dango-Dong. Nietzsche kirjoitti jotain, en juuri nyt muista mitä, mutta se sopisi mainiosti juuri tähän kohtaan. Uskonko minä kausaliteettiin? Uskonko vahvaan ja heikkoon vuorovaikutukseen? Olenko taas syönyt liikaa sieniä? Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole kuulemassa, olenko minä itsenäinen, ehyt subjekti, vai alati ympäristöni kontrolloima, alisteinen objekti, jota transsendenttiset merkkijonot anaaliraiskaavat päivittäin?”

Friedrich von Knäckebröd, Gymnasiet Lärkan, laudatur

3. Kansallistunne on vanhastaan nostattanut kilpailijoiden, selostajien ja kotiyleisön urheiluhenkeä kansainvälisissä kisoissa. Vieläkö kansallishenki on urheilussa tärkeä?

”Den glider in! Ville Peltonen tekee maalin! Timo Jutila! Juti! Koivu-Selänne-Koivu! Komeat, harvahampaiset arjalaisviikingit teutaroivat kaukalossa kuin villit, murhanhimoiset härät luistimilla. Testosteronipurkaukset leviävät sähköisenä sykkeenä läpi katsomon, ja hien ja olutröyhtäysten löyhkä täyttää ilman. Huudan yleisössä muiden mukana ’Vitun hinttarihurrit painukaa vittu takaisin homolandiaan!’ ja ’Saatanan ryssät, kuolkaa kaikki, vittu tapetaan ne kaikki!’ ja ’Ömmörrhghghz!’ Tunnelma on mahtava. Vihdoin tiedän, miltä todellinen isänmaallisuus tuntuu, kun seison ympäripäissäni täällä Hodynka-areenan katsomossa ylläni Suomen peliasu, Suomen lippu, Suomi-konepistooli ja Leijona-riipus, silmäkulmassani sinivalkoinen onnen kyynel. Jääkiekko! Sotaveteraanit! Heterous! Armeija! Autot! Koskenkorva! Perheväkivalta! Ah, tämä on rehtiä suomalaisuutta!”

Pertti Ylämummo, Tampereen Normaalikoulu, eximia cum laude approbatur

5. Onko oppositiolla merkitystä Suomen nykypolitiikassa?

”Eero Heinäluoma on komea, pitkä ja eroottinen mies. Hänen kaljunsa saa minut usein ajattelemaan kiellettyjä ajatuksia. Hänen vahvat käsivartensa muistuttavat minua pitkäjänteisestä ja joskus raskaastakin hyvinvointivaltion rakennustyöstä, hänen ay-taustansa kovettamat vatsalihakset herättävät muistoja kesästä, kukkakedon tuoksusta ja menetetystä viattomuudesta; hätäisesti vaihdetuista suudelmista joskus kauan sitten, jossain toisessa maailmassa. Muut luokkamme tytöt ihailevat Sauli Niinistöä, mutta minun mielestäni Sauli on rullaluistimilla kierivä lipevä mulkku. Eero on minun sydämeni valittu, nyt ja aina.”

Elizabet Vienokaino, Ounasvaaran lukio, eximia cum laude approbatur

7. Maapallon ulkopuolisista älykkäistä olennoista puhuttaessa on esitetty kolme mahdollisuutta: heitä on jo täällä, heitä on olemassa, mutta he eivät ole vielä ottaneet yhteyttä, heitä ei ole. Mitä mieltä sinä olet?

”Ne ovat täällä keskuudessamme. Ne ovat kaikkialla. Tuo tyttö viereisessä pulpetissa. Toinen valvovista opettajista. Näen sen niiden silmistä. Vieraan, pistävän älykkyyden. Vieraan, vihamielisen tietoisuuden. Päivisin ne kävelevät meidän joukossamme kuin ihmiset. Ne tarkkailevat minua lakkaamatta. Ne valvovat jokaista sanaani, jokaista ajatustani. Öisin ne luopuvat ihmishahmostaan ja tulevat luokseni. Ne seisovat sänkyni päädyssä ja kuiskivat korvaani: ’Einari, sinusta ei koskaan tule mitään.’ Sen jälkeen ne ottavat esiin rektaalisondinsa, ja minä huudan, voi hyvä luoja kuinka minä huudan.”

Juhana Kostea, Imatran yhteislukio, approbatur

9. Valitse sivun 4 rakkausrunoista yksi tai useampia. Millaisia ajatuksia se herättää / ne herättävät sinussa?

”’Me astuimme yöhön kasteiseen, johon vuotaa jo aamun tulta’, kirjoittaa Lauri Viljanen runossaan Aikainen aamu. Epäilen, että runon kirjoittajalla on ollut mielessään muunkinlaiset nesteet, kun hän on tämän lauseen ’pannut’ ylös, heh heh. ’Ilon autuas värähdys’? Siis kamoon hei. Kaikki voivat varmaan päissään kuvitella, mikä se siellä värähtää, niin, onko se herra runoilijan sulkakynä, vai onko herra runoilija vain iloinen nähdessään minut? Mitä? Käy polvillesi ja avaa suusi! Juuri noin! Minä tiedän, että sinä nautit tästä, sinä haluat tätä… Juuri noin, beibi… Ah, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, KYLLäh. Voinko nyt ulostaa kasvoillesi? (Ei saatana. -sensori)”

C.G.E. Inkvisiittori, Joensuun lyseon lukio, improbatur

14. Sivun 12 tilastokuvio kertoo erään kyselyn tulokset siitä, mitä ominaisuuksia abipojat vuonna 1997 toivoivat tyttöystävältään ja mitä abitytöt vastaavasti poikaystäviltään. Miten arvioit tilastokuvion perusteella itse kyselyä ja sen tuloksia.

Tytöt tykkää, tytöt-ty-ty, tytöt tykkää, tytöt-ty-ty, tytöt tykkää, tytöt-ty-ty, tytöt tykkää, tytöt tykkää, tytöt tykkää pojista, ja pojat tykkää tytöistä, vaik tytöt välil esittää, ettei niit muka kiinnosta. siis kuunnelqaaa! meitsi oli niinq eilen ainakin ihan vidun kännix ja mä laattazin siel onnelan veskis, kun ziihen tuli sellan ihQ kundi, jolla oli söpöt siniset silmät, ja sit se sanoi, että ’voinx mä ulostaa sun kasvoillesi’ ja mä niinq oxenzin sen kengille! siis niinq qelatqaaaaaaa!!1!! gännis oot sigaääliö, jee jee!”

Liina Lutakko, Tikkurilan lukio, magna cum laude approbatur

17.9.2007

Cheaters Xtreme

Tervehdys kaikille katsojille! Taas on tullut paljastaa pettäjät ja huorintekijät ja nöyyyryyyttää noita ihmiskunnan saastaisimpia paskiaisia. Tämä on Cheaters Xtreme, ja minä olen teidän isäntänne Joey Greco!

Jaakko Vatkuli Tikkurilasta on rehellinen työssäkäyvä mies. Jaakko on ollut naimisissa puolisonsa Tiinan kanssa jo neljä vuotta, ja pariskunnalla on kaksi yhteistä lasta. Viimeisen kuukauden ajan Jaakko on alkanut kiinnittää huomiota Tiinan epätavalliseen käytökseen. Nainen on viettänyt jo monta perjantai-iltaa baarissa “kavereidensa” kanssa ja tullut kotiin löyhkäten viinalta, savukkeilta ja valheilta.

Mikä lutka.

Nyt Jaakko haluaa, että Cheaters Xtreme selvittää, ketä hänen huorahtava vaimonsa käy painamassa.

Minä olen Joey Greco ja tällä hetkellä kyykin kuvausryhmäni kanssa Karhupuistossa sijaitsevassa pensaassa. Olemme kyttäyskeikalla, jonka tarkoitus on narauttaa petollinen Tiina Vatkuli itse teosta. Ja tuossahan Tiina jo käveleekin! Ei jumalauta, tämä on jo törkeää! Katsokaa nyt, kuinka tuo syntinen naaras on pukeutunut ihonmyötäiseen tuulipukuun, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Jalassaan hänellä on parhaimmat lenkkitossunsa, ja on se narttu huulipunaakin laittanut! Kukaan ei pukeudu tuolla tavalla vain tavatakseen kavereita!

Seuraamme Tiinaa pitkin Kaarlenkatua, kun hän kävelee keimailevasti lanteitaan heiluttaen, flirttailen jokaiselle ohikulkevalle miehelle. Ei jumalauta.

Tiina astuu sisään Roskapankki-nimiseen ravintolaan. Minä, Joey Greco, seuraan häntä huomaamattomasti, ja kuvausryhmä jää odottamaan ulkopuolelle. Sisällä baarissa Tiina on jo ehtinyt ostaa oluen. Juomavalinta paljastaa, ettei kyseessä todellakaan ole mikään hieno nainen. Hän kävelee nurkkapöytään, missä odottaa toinen, lähes yhtä huorahtava nainen. Molemmat ovat niin tyrkyllä, uhkeat rinnat lähes paljaina, kieli huulia lipoen, silmät räpsyen ja suut rivoja lemmenkutsuja kuiskaillen.

Mitäs nyt tapahtuu! Kutsun kuvausryhmän sisään ja suuntaamme suuritehoiset halogeenivalaisimemme kohti tuota lutkaa, joka on särkenyt hyväuskoisen Jaakon suuren sydämen.

“Minä olen Joey Greco, ja tämä on Cheaters Xtreme! Et tainnut arvatakaan, että seurasimme sinua tänne synnin luolaan! Turha enää on ruikuttaa, myönnä pois pahat tekosi! Typerä huora!” Minä huudan päin Tiinan kasvoja.

Hänen ystävättärensä yrittää tulla väliin, mutta napakalla kierrepotkulla minä, Joey Greco, sinkoan hänet ikkunasta läpi.

“Mitä… Mitä tämä on?” Tiina takeltelee.
“Sinä olet tullut tänne huoraamaan! Pettämään Jaakkoa”, Joey Greco, eli minä, mylvii.
“Minä tulin oluelle ystäväni kanssa!”
“Vai niin, vai niin! Entä tuo mies tuossa! Me kaikki näimme, kuinka sinun himokas katseesi valui pitkin hänen vartaloaan kuin mansikanmakuinen hierontaöljy!”
“Tuohan on tarjoilija!”

Tiinan valheet alkavat riittää. On tullut aika kutsua tälle himojen näyttämölle Jaakko, tuo poloinen, petetty uhrimme paikalle.

“Tiina! Miten sinä saatoit!” Jaakko parkuu tuskan ja surun vavisuttamana.
“En minä ole tehnyt yhtään mitään! Mitä tämä on! Kuka tuo niljakas mies nahkatakissa on!” Tiina huutaa. Hänen sanansa ovat valhetta. Miksei hän suostu myöntämään totuutta? Voi hyvä Jumala, eli minä, miksei!?

“Tiina, me saimme nauhalle sinun vehtaamisesi tuon miehen kanssa! Miljoonat televisionkatsojat tulevat näkemään sinun irstailusi! Joey Greco!”
“Anteeks nyt, mut meitsi on niinq tarjoilija, ja meitsi aloitti täällä tänään. Mä en ole niinq nähnyt tota naista koskaan elämässäni.”

Valheet satuttavat minun, Joey Grecon, sydäntäni. Siksi otan Tiinan rakastajan jämäkkään puolinelsoniin ja painan hänen kasvonsa vasten pöydällä lojuvia lasinsiruja.

“Ai mitä sinä sanoit, senkin iljettävä pukki? Tarjoilija vai? No tarjoile tätä!”

Napakka potku nivusiin saa meidän “tarjoilijamme” ulvomaan tuskasta ja kierimään lattialla. Hänet on murrettu, raaka totuus on pakotettu esiin.

“Hei, tota, musta alkaa tuntua, ettei tässä nyt ehkä ollut-”, Jaakko aloittaa, mutta viiton häntä olemaan vaiti.

“Näin pimeä ja mätä totuus paljastuu. Jälleen yksi paskiainen on jäänyt kiinni. Jaakko, ole nyt mies, ja vedä Tiinaa turpaan.”
“E-en mä nyt taida. Jos me nyt lähdetään. Kiitti sulle, Joey.”

Jaakko ja Tiina ryntäävät ohitseni, Tiina vuodattaen kyyneliä, jotka ovat nyt jo liian myöhäisiä. Olisi jäänyt alunperinkin kotiin itkemään, mokoma pillittävä huora, niin tältäkin aviorikokselta olisi vältytty. Enää täytyy toivoa, että tuossa saatanan vätyksessä on miestä päättää suhde, hylätä Tiina ja lapset ja ajautua hallitsemattoman alkoholinkäytön kierteeseen.

Hyvät katsojat, tämä oli Cheaters Xtreme. Minä olen Joey Greco, ja minä tiedän, mitä sinä teit viime yönä!

15.9.2007

Päivän sana

"Minä lyön heidät murskaksi toinen toistaan vasten, myös isät ja pojat toinen toistaan vasten, sanoo Herra. Minä en säästä heitä. Armotta ja säälimättä minä teen heistä kaikista lopun."
Jer. 13:14




14.9.2007

3.1415926535897932384626433832795028841971693993751058209749445923078164062862089986280348253421170679


Kivet, kivet… Lapsena minulla oli tapana leikkiä kivillä. Kivitaloja. Kivilentokoneita. Kivi-ihmisiä, jotka ratsastivat kivihevosilla kivipuiden ja kivikivien joukossa. Miksi minä nyt yhtäkkiä ajattelen kiviä? Siksikö, että koskettelen parhaillani kiveksiäni? Vai onko kyse kenties siitä, että alan tulla vanhaksi, jolloin lapsuuteni ja nuoruuteni päivät näyttäytyvät minulle kuin kirkkaassa auringonpaisteessa kylpevät onnelliset ja tyytyväiset kivet?

Joskus tunnen itseni vanhaksi. Niveliäni jomottaa, lihaksiani särkee, silmääni kolottaa, sarviani pakottaa ja siipiäni vihloo. Aamuisin mietin, josko olisi vain parasta jäädä makaamaan sänkyyn. Vessakäynnit ovat hyvin paljon useammalla tavalla kiperämpiä kuin aiemmin.

Otteeni alkaa lipsua (ja tasoni laskea) enkä nyt tarkoita ainoaa harrastustani, tuota viatonta ja kainoa.

Viimeisimmässä kirjoituksessani tein huolimattomuuttani yhden pilkkuvirheen, minkä lisäksi kirjoitin vahingossa sanan ehkä tilalle sanan anaaliyhdyntä. Nämä virheet saattavat tietenkin johtua siitä, että oikeasti olen lauma apinoita, jotka hakkaavat kirjoituskoneita yötä päivää, ja niiden tuotoksista eniten ihmiskieltä muistuttavat katkelmat julkaistaan tässä blogissa.

Miettikää hei, miltä lauma apinoita haisee. Joko tunnette lemun sieraimissanne? Hyvä, nyt kuvitelkaa ne apinat ilman vaattei

Missä minä olinkaan? Ai niin, Viides linja 2. Etsin piristystä seksielämääni. Vai oliko se seksiä pirielämääni? Nykyisin muistini reistailee usein. Vanhuus ei tule yksin, minä tulen.

"Anteeksi, myyjä, voitteko neuvoa minut lähimpään anniskeluravintolaan? Ottaisin yhden dildon mukaan, kiitos."

Anniskeluravintola? Baari? Mitä? Nyt ne kiikuttavat olutta eteeni. En kestä enää nykyisin olutta yhtä hyvin kuin ennen. Oi niitä aikoja, jolloin saatoin perjantai-iltaisin kumota kaksi olutta ennen nukkumaan menoa! Nykyisin riittää, että istahdan baarin tuolille, ja olen saman tien niin humalassa, että yritän iskeä näkymättömiä tarjoilijoita.

"Neiti on hyvä vaan ja istahtaa tuohon polvelle! Miksi teillä muuten on tuo Hells Angelsin liivi yllänne? Ainakin teidän partanne tuntuu miellyttävältä poskeani vasten." Ihmettelenpä, miksen ole aikaisemmin seurustellut parrakkaiden naisten kanssa, sillä kuulemma pariskunnilla on hyvä olla yhteisiä harrastuksia, kuten parranajo.

Ilta muuttuu omituiseksi, kun pöytääni istahtaa kaksipäinen jättiläistorakka nimeltä Franz seurassaan kolmipäinen kaksimielinen yksisarvinen. Siinä vaiheessa illat muuttuvat aina omituiseksi. Kaikki nämä välkkyvät valot, vähäpukeiset ihmiset, lailliset huumeet, laittomat huumeet, vähäpätöiset diskobiitit, vähä-älyiset juhlijat, isopäiset avaruusolennot, lomittuneet hiukkasparit, integroituvien funktioiden avaruudet ja ilmaiset juomat.

Kun hyppään kvanttitasoja manipuloivan avaruusalukseni kyytiin, en voi olla miettimättä, mikähän mahtaa olla promilleraja galaksienvälisessä liikenteessä. En kuitenkaan ehdi pohtia sitä, kuinka ääliö olen kännissä, sillä nyt aluksen nanotekniset kontrollilonkerot tunkeutuvat jo sisälleni kaikista ruumiini aukoista, ja tietoisuuteni sulautuu yhteen aluksen kanssa. Kohti ääretöntä, ja sen xh55&sz! (xh55&sz on sellainen ajan, paikan ja olemisen määritelmä, jolle ei ole vastinetta rajoittuneessa ihmiskielessä)

Oletteko koskaan miettineet, että ihmisen niin kutsuttu tietoisuus on vain sarja lyhyitä tiedostamisen välähdyksiä valtavassa pimeydessä? Oletteko koskaan miettineet, missä helvetissä minun housuni ovat ja miksi minä makaan baarin vessan lattialla alastoman Franz-nimisen torakan kanssa?

Jos minä olen tunneli, onko päässäni valoa?

Spam-virus leviää maailmalla

Terveysviranomaiset ovat jo pitkään olleet huolissaan uudesta, herkästi tarttuvasta spam-viruksesta. Spam-epidemian arvellaan saaneen alkunsa Kiinasta, missä usean sadan ihmisen pelätään saaneen tartunnan. Tauti on kuitenkin levinnyt ympäri maailman, ja tartuntoja arvellaan olevan kaikkiaan jo tuhansia.

”Spam-virus, tai Lentävä Roskaposti, kuten sitä usein humoristisesti kutsutaan, on erittäin haitallinen ja kiusallinen tauti”, Kansanterveyslaitoksen asiantuntija Heikki Isku-Vainikainen kertoo. ”Tauti ei ole levinnyt ihmisestä toiseen, mutta mikäli näin kävisi, meitä uhkaisi maailmanlaajuinen pandemia, joka tappaisi kaikki. Kyllä, myös sinut.”

Spam-virus voi tarttua ihmisiin, jotka ovat tekemisissä roskapostin kanssa. Erityisesti on syytä varoa, ettei roskaposti pääse kosketuksiin sukupuolielinten kanssa. Taudin oireet muistuttavat jonkin verran Touretten oireyhtymästä tutun koprolalian oireita. Tautiin ei ole vielä löydetty parannuskeinoa.

”EnLarge Ur Penis”

Kuritushuoneen toimittaja haastatteli spam-tautiin sairastunutta venäläistä Nikolai Bobrikovia Dnepr-Dnepr-Bubka-Stalinin kylässä. Tapasimme tämän elämänhalunsa menettäneen miehen hänen muovipusseista ja kuolleista kissoista rakennetussa kodissaan.

Nikolai on jo vuosikymmeniä toiminut Dnepr-Dnepr-Bubka-Stalinin virallisena onanoijana, mutta Lentävä roskaposti on vienyt häneltä työkyvyn. Viimeisin takaisku tapahtui vain pari päivää ennen haastattelua, kun Nikolain vaimo jätti miehensä ja vei pariskunnan kaksikymmentäviisi lasta mukanaan.

”EnLarge Ur Penis whit 30 feet now1! Girls will love your huge!” Nikolai surkuttelee kovaa kohtaloaan.

Nikolai ei ole varma mistä hän sai taudin, mutta hän muistaa ikuisesti päivän, jolloin se todettiin sairaalassa: “Free Britney XXx Scrensavers now 4 FrEE!”

Nikolain tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Spam-virusta vastaan yritetään kuumeisesti kehittää lääkettä, mutta toistaiseksi tiedemiesten uurastus on ollut tuloksetonta.

”Get extrafree University Diploma Anal bondage loan!” Nikolai toteaa kostunein silmin, kun jätämme hänelle hyvästit.

Ensimmäinen kuolemantapaus Yhdysvalloissa

Viime tiistaina raportoitiin ensimmäinen spam-viruksen aiheuttama kuolemantapaus. Yhdysvaltalainen Sheila Blige sai spam-taudin viikonloppuna. Kun roskalauseita pakonomaisesti hokenut Sheila maanantaina palasi työpaikalleen General Motorsin maailmanvalloitusosastolle, työtoverit pieksivät onnettoman naisen kuoliaaksi.

”Sheila oli ihan hauska jätkä, mutta pakkohan se oli tappaa, kun kävi vituttamaan niin perkeleesti”, kommentoi Sheilan työtoveri, joka haluaa nimensä julkisuuteen.

13.9.2007

Uusi blogi, vanhat kujeet

Osoitteessa http://kuritus.vuodatus.net/ vaikuttanut blogi siirtyy nyt tänne. Tämän kunniaksi menen nyt juomaan olutta. Nähdään.

12.9.2007

Syksyn sexyt kirjauutuudet

Julkisuudessa on kohuttu julkkisnaisten rohkeista ja ennen kaikkea korkeatasoisista eroottisista kirjoista, joita on lähiaikoina putkahdellut ilmoille kuin kumiin ja nahkaan pukeutuneita sieniä lemmekkään lämpimässä sateessa.


Seuraavaksi saamme nauttia kauan odotetusta miehisestä seksikirjabuumista. Näistä teoksista ei puutu roisia menoa ja roiskuvia eritteitä! Nyt asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä ja joskus väärilläkin! Kuritushuone on saanut haltuunsa otteita julkkismiesten seksikirjoista:


"No pilluahan sitä pitäisi taas saada. Koko ajan on mielessä pillunsaanti, että mistä sitä saisi. Kaikkialta olen yrittänyt etsiä. Sängyn alta, kaapeista, ja kurkistinpa jopa Alkion Valittujen teosten väliin, jos sinne olisi eksynyt edes yksi hämmentynyt keskustapillu, mutta ei. En löytänyt pillua Alepasta, en Citymarketista, en edes Nurmijärven Shelliltä. Mistäs minä sellaisen pillun saisin? Kyllä minä sitä hyvänä pitäisin, silittelisin ja paijaisin, veisin kävelylle ja elokuviin. Laittaisin uuniperunaa. Mutta ei. Kauas pillut karkaavat. Turhaan niitä tavoitat. Kädelle käy sinkkumiehen tie."
Matti Vanhanen: Sinkkumiehen käsityökirja


"Naiset, nuo viheliäiset, feministiset pedot vaanivat minua kaikkialla. Niiden kapeat, kiiluvat silmät ovat täynnä vihaa sukupuoltani kohtaan. Nyt ne jo teroittelevat kynsiään ja hampaitaan, ja kun aika koittaa, kaikilta ihmisiltä leikataan munat. Naiset, nuo luomakunnan huorat, ovat vallanneet jo eduskunnan, valtioneuvoston ja Iltalehden. Eilen olin menossa kotiini, kun yhtäkkiä nurkan takaa eteeni hyppäsi feministinainen. Se heristeli telaketjujaan ja lesbomaisia lihaksiaan, höyryä nousi sen sieraimista kuin savua tulivuoren ammottavista kraattereista. 'Esileikkiäkö haluat, likainen demarinainen?' minä huusin ja jatkoin: 'Se on feministiakkojen hömpötyksiä. Kyllä suomalainen tosimies tulee toimeen sisulla ja kilolla voita.' Villisti kiljuen naishirviö kävi minun kimppuuni ja paiskoi minua pitkin katua kuin olisin ollut pahainen riepu. Naiset täytyy pysäyttää - ne täytyy kaikki lähettää Mongoliaan yhdessä vasemmistohippien, kepulaisten ja suomenruotsalaisten kanssa."
Aarno "Loka" Laitinen: Feministi, saatana, huora, brhhmh


"Minun herkät käteni sinun navanalusellasi, harovat, hierovat, hamuavat. Ruusu, kuin aukeava ruusu, ah. Minun huuleni juovat sinun huultesi mettä, vettä, minun kieleni työntyy sinun suolaiseen rakkauden luolastoosi. Minun väräjävä punapäinen soturini ratsastaa kohti sinun helmeilevää hekuman halimaatasi. Anna minulle suloisia suudelmia, ja vastaan sinun kaihoisaan kutsuusi kuin kiimainen kimalainen."
Tommy Taberman: Prinsessa ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen rooli hyvinvointiyhteiskunnassa vuosina 1978–1989


"Mulle tärkeintä on se, että mä pääsen vapaasti toteuttamaan mun seksuaalisuutta, eli panemaan kaikkia.
Kaikkeahan mä haluaisin niinku panna. Sua, mua, Helii, Tiinaa, Liisaa (kuka vitun Liisa?), pöytää, tuolii, pulloja, sammakkoja, rahaa, pilviä, puita, eduskuntaa, jeesusta, isää, äitii. Nyt mä meen sun viereen nukkumaan, huomenna nukun jo ehkä jonkun toisen vieressä. Antakaa rahaa ja mainetta niin näytän munat. Ihan varmaan näytän. Ai ette anna vai? Näytän silti."
Unohdettu Big Brother -kilpailija: Hämäriä muistikuvia seksistä ja panemisesta


"Hipit potkivat ruumiita, saatana. Heidi, anna mulle. En ole saanut pitkään aikaan. Miten sitä kaasua poljetaan? Olympolaisista korkeuksista on helppo nähdä kaula-aukostasi sisään. Helvetin nilkit. Itkettää. Miksei minulla enää seiso?"
Paavo Lipponen: Elin kuin valtiomies