Kivet, kivet… Lapsena minulla oli tapana leikkiä kivillä. Kivitaloja. Kivilentokoneita. Kivi-ihmisiä, jotka ratsastivat kivihevosilla kivipuiden ja kivikivien joukossa. Miksi minä nyt yhtäkkiä ajattelen kiviä? Siksikö, että koskettelen parhaillani kiveksiäni? Vai onko kyse kenties siitä, että alan tulla vanhaksi, jolloin lapsuuteni ja nuoruuteni päivät näyttäytyvät minulle kuin kirkkaassa auringonpaisteessa kylpevät onnelliset ja tyytyväiset kivet?
Joskus tunnen itseni vanhaksi. Niveliäni jomottaa, lihaksiani särkee, silmääni kolottaa, sarviani pakottaa ja siipiäni vihloo. Aamuisin mietin, josko olisi vain parasta jäädä makaamaan sänkyyn. Vessakäynnit ovat hyvin paljon useammalla tavalla kiperämpiä kuin aiemmin.
Otteeni alkaa lipsua (ja tasoni laskea) enkä nyt tarkoita ainoaa harrastustani, tuota viatonta ja kainoa.
Viimeisimmässä kirjoituksessani tein huolimattomuuttani yhden pilkkuvirheen, minkä lisäksi kirjoitin vahingossa sanan ehkä tilalle sanan anaaliyhdyntä. Nämä virheet saattavat tietenkin johtua siitä, että oikeasti olen lauma apinoita, jotka hakkaavat kirjoituskoneita yötä päivää, ja niiden tuotoksista eniten ihmiskieltä muistuttavat katkelmat julkaistaan tässä blogissa.
Miettikää hei, miltä lauma apinoita haisee. Joko tunnette lemun sieraimissanne? Hyvä, nyt kuvitelkaa ne apinat ilman vaattei
Missä minä olinkaan? Ai niin, Viides linja 2. Etsin piristystä seksielämääni. Vai oliko se seksiä pirielämääni? Nykyisin muistini reistailee usein. Vanhuus ei tule yksin, minä tulen.
"Anteeksi, myyjä, voitteko neuvoa minut lähimpään anniskeluravintolaan? Ottaisin yhden dildon mukaan, kiitos."
Anniskeluravintola? Baari? Mitä? Nyt ne kiikuttavat olutta eteeni. En kestä enää nykyisin olutta yhtä hyvin kuin ennen. Oi niitä aikoja, jolloin saatoin perjantai-iltaisin kumota kaksi olutta ennen nukkumaan menoa! Nykyisin riittää, että istahdan baarin tuolille, ja olen saman tien niin humalassa, että yritän iskeä näkymättömiä tarjoilijoita.
"Neiti on hyvä vaan ja istahtaa tuohon polvelle! Miksi teillä muuten on tuo Hells Angelsin liivi yllänne? Ainakin teidän partanne tuntuu miellyttävältä poskeani vasten." Ihmettelenpä, miksen ole aikaisemmin seurustellut parrakkaiden naisten kanssa, sillä kuulemma pariskunnilla on hyvä olla yhteisiä harrastuksia, kuten parranajo.
Ilta muuttuu omituiseksi, kun pöytääni istahtaa kaksipäinen jättiläistorakka nimeltä Franz seurassaan kolmipäinen kaksimielinen yksisarvinen. Siinä vaiheessa illat muuttuvat aina omituiseksi. Kaikki nämä välkkyvät valot, vähäpukeiset ihmiset, lailliset huumeet, laittomat huumeet, vähäpätöiset diskobiitit, vähä-älyiset juhlijat, isopäiset avaruusolennot, lomittuneet hiukkasparit, integroituvien funktioiden avaruudet ja ilmaiset juomat.
Kun hyppään kvanttitasoja manipuloivan avaruusalukseni kyytiin, en voi olla miettimättä, mikähän mahtaa olla promilleraja galaksienvälisessä liikenteessä. En kuitenkaan ehdi pohtia sitä, kuinka ääliö olen kännissä, sillä nyt aluksen nanotekniset kontrollilonkerot tunkeutuvat jo sisälleni kaikista ruumiini aukoista, ja tietoisuuteni sulautuu yhteen aluksen kanssa. Kohti ääretöntä, ja sen xh55&sz! (xh55&sz on sellainen ajan, paikan ja olemisen määritelmä, jolle ei ole vastinetta rajoittuneessa ihmiskielessä)
Oletteko koskaan miettineet, että ihmisen niin kutsuttu tietoisuus on vain sarja lyhyitä tiedostamisen välähdyksiä valtavassa pimeydessä? Oletteko koskaan miettineet, missä helvetissä minun housuni ovat ja miksi minä makaan baarin vessan lattialla alastoman Franz-nimisen torakan kanssa?
Jos minä olen tunneli, onko päässäni valoa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti