Terveisiä suljetulta yleisönosastolta

Moraalitonta!

Ajelin tässä eräänä päivänä Helsingin keskustassa. Kauhukseni huomasin aivan jokaisella bussipysäkillä todella järkyttäviä, esineellistäviä kuvia. Näiltä pysäkeiltä pikkulapset nousevat koulubusseihinsa! Näin he joutuvat tahtomattaan kohtaamaan alentavaa ja pinnallista kuvamateriaalia, kun he ovat vielä herkässä ja vaikutuksille alttiissa iässä.

Puhun nyt tietenkin YTV:n joukkoliikennekartoista, jotka rumentavat jokaista raitiovaunu- ja bussipysäkkiä pääkaupunkiseudulla. Lasten henkiselle kehitykselle ei tee hyvää nähdä karttoja, jotka antavat täysin vääristyneen kuvan todellisuudesta. Kaupungit eivät ole mitään kaksiulotteisia, staattisia objekteja!

Kun lapset näkevät näitä epärealistisia ja esineellistäviä kuvia, heidän viattomat mielensä voivat vaurioitua pysyvästi. Pian meillä on kasvava joukko pahoinvoivia nuoria, jotka eivät osaa käsitellä omaa kolmiulotteisuuttaan tai hahmottaa mittakaavaansa.

Nämä raadolliset tasokuviot myös häiritsevät miesautoilijoiden keskittymistä liikenteeseen. Mitä siitä ajamisesta tulee, kun katse harhailee ihailemaan bussipysäkin seinällä komeilevaa suurta karttaa, joka ei jätä juuri mitään arvailujen varaan. Pian käsi erehtyy vahingossa ”vaihdekepille”, jalka ”kaasupolkimelle”, ja sitten ollaankin jo ”ojassa”.

Isabeli Fontana

Rappio!

Olen innokas kulttuurin harrastaja ja suuri taiteiden ystävä. Luen mielelläni kirjoja, ja kirjahyllystäni löytyvät mm. klassikot Raamattu, Gloria ja Iittalan Aalto-maljakko. Olen seurannut Kauniita ja rohkeita jo vuodesta 1992, ja kuuntelen mielelläni klassista musiikkia ja iskelmiä. Väkivaltaa, seksiä ja sodomiaa ihannoiva nykykulttuuri ei kuitenkaan saa minua lämpenemään.

En voi ymmärtää, miten kukaan voi tehdä sellaista saastaa kuin Kristian Smedsin Tuntematon sotilas ja vieläpä kutsua sitä taiteeksi. Mielestäni uusi Tuntematon on kuvottavin, typerin ja rienaavin näytelmä, jota en ole teatterinäyttämöllä nähnyt. Tässä näytelmässä, jota en edes aio mennä katsomaan, pilkataan ja häpäistään tärkeitä suomalaisia instituutioita, kuten Ransu-koiraa. Mautonta, vastuutonta ja vaarallista!

On myös muita, tuoreita esimerkkejä nykykulttuurin alennustilasta. Esimerkiksi Sally Mannin valokuvanäyttely on ehdottomasti irvokkain näyttely, jota en ole nähnyt. Paheksun myös syvästi Dexterin kaltaisia väkivaltaisia sarjoja, joita en ole koskaan katsonut, enkä katso. Onneksi en ole kuullut säveltäkään Lordin musiikista, joka yllyttää lapsia palvomaan saatanaa ja viiltelemään itseään.

Taiteen tehtävä ei ole näyttää maailman raadollisuutta, herättää keskustelua tai käsitellä vaikeita asioita! Hyvä taide on sellaista, josta voin punastumatta keskustella ompelukerhoni illanistujaisissa, ja jota katsomaan voin huoletta viedä nelivuotiaan poikani Inarin.

IL

Homoja!

Luin lehdestä, että homo- ja lesbopareille valmistellaan perheen sisäistä adoptio-oikeutta. Mihin tämä maailma on menossa? Seuraavaksi varmaan mennään naimisiin eläinten ja iPodien kanssa. Eikö Jumala muka ole suuressa viisaudessaan luonut meistä miehiä, naisia ja flash-muistilla varustettuja musiikkisoittimia? Suvullinen lisääntyminen on ainoa luonnollinen syy harrastaa seksiä ja kuunnella musiikkia!

Nykyisin homoutta ja homoseksiä pusketaan aivan joka tuutista. Aina kun vuokraan homopornoleffan, ostan homopornolehden tai vierailen homopornomuseossa, joudun katselemaan näitä iljetyksiä luonnottomissa puuhissaan. Enää en voi edes harrastaa seksiä homopoikaystäväni kanssa niin, etten tuntisi itseni homoksi. Nytkin olen kurkkuani myöten täynnä homoa!

Jo riittää!

Pysykää kaapissa