Atleetin ahdinko

Koska viimeisimmät kirjoitukseni ovat rämpineet syvällä alapäähuumorin loputtomissa, liejuisissa syvänteissä, päätin kirjoittaa tällä kertaa jostain hieman ylevämmästä. Jostain kauniista, jostain puhtaasta. Tarkoitan tietenkin kehon korkeakulttuuria, eli urheilua.

Urheilusta minulle tulee ensimmäisenä mieleen alastomat, lihaksikkaat ja öljytyt kreikkalaisnuorukaiset painiskelemassa Olympoksen rinteillä.














Anteeksi, keskittymiseni herpaantui.

En itse suuremmin harrasta urheilua, sillä Suomen nykyinen lainsäädäntö ei valitettavasti salli sellaisia urheilulajeja, joita eniten haluaisin harrastaa. Koska pelkään pahoin, että kuntoni on päässyt valahtamaan kerrassaan onnettomaksi, olen tästä huolimatta alkanut vakavasti harkita jonkinlaisen urheilulajin harrastamista. Alligaattoripainin, hevosammuntapoolon ja masturbaatiojoogan pudottua pois listaltani tiukan karsinnan jälkeen jäljellä on enää viisi vaihtoehtoa, ja täytyy sanoa, ettei hyvältä näytä.

1. Lenkkeily
Plussat: Juostessa voi vaikka kuunnella musiikkia. Tai teoriassa voisi kuunnella musiikkia, jos räjähtämispistettä hipovan sydämen jyskytys ja veren kiivas kohina korvissa eivät veisi kuuloa, keskittymiskykyä ja väistämättä myös henkeä.
Miinukset: Näytänkö minä päättömältä kanalta, jolla ei ole parempaa tekemistä kuin säntäillä ympäriinsä typerässä verryttelyasussa ja vaaleanpunaisessa hikipannassa? (Hikipanta täytyy olla, ja se on aina vaaleanpunainen!) Vastaus edelliseen kysymykseen on "ehkä", mutta lenkkeily houkuttaa minua yhtä paljon kuin pyörällä ajaminen ilman satulaa. Lenkkeily voisi olla nautinnollista esimerkiksi silloin, jos puolet aivoistani poistettaisiin ennen lenkille lähtöä. On vaikea kuvitella mitään yhtä lamaannuttavan tylsää kuin kiertää jotain ankeaa helsinkiläistä puistonlänttiä spurguja ja feissareita väistellen.
Parannusehdotus: Ammuntalenkkeily! Kivääri kouraan ja pinkki hikipanta päähän! Jokaisesta ammutusta ihmisestä saa pisteen, feissareista viisi ja kilpailevista lenkkeilijöistä kymmenen! (Kyllä, kilpailu kuuluu, tai ainakin sen pitäisi kuulua lenkkeilyyn.)

2. Kuntosali
Plussat: Olen altis kokeilemaan lähes mitä tahansa pillereitä ja ruiskeita ja laittomia ampuma-aseita, joten tältä pohjalta voisin helposti ryhtyä kehonrakentajaksi tai perussuomalaisten kansanedustajaksi. Kuntosaliharrastus tarjoaa myös mahdollisuuden viettää aikaa tiukissa trikoissa muiden tiukkiin trikoisiin pukeutuneiden miesten kanssa, ja silti tuntea itsensä todella heteroksi.
Miinukset: Kuntosali ei kuitenkaan sovi minulle, sillä äärimmäisen lihaksikas vartaloni yhdistettynä bradpittmäisiin kasvonpiirteisiini aiheuttaisivat liikaa tarpeetonta surua, kateutta ja ahdistusta salitovereissani.
Parannusehdotus: Ainahan voin hieroa upeita, öljyttyjä lihaksiani peilin edessä kotona, ottaa valokuvia ja viedä ne galtsuun nimimerkillä TurboLoverXXX30cm.

3. Keihäänheitto
Plussat: Tämä perisuomalainen raavaiden uroiden ja naaraiden laji kiehtoo minua suuresti. Mikäpä olisi hienompaa kuin sinkauttaa keihäs jäntevästi kohti sinivalkoista taivasta niin jotta vittu repeää, kirota samalla kovaan ääneen ja jälkeenpäin lausua tv-kameroille kuolemattomia sitaatteja, kuten "Liiasta nestetankkauksesta seuraa ainoastaan se, että paska lentää keihästä kauemmaksi" tai "Jos viistoistavuotiasta sais".
Miinukset: "Pakko lähteä kaljalle. Vituttaa tällainen keihäänheitto."
Parannusehdotus: Pitkämäki näytti jo mallia. Elävät maalitaulut tekisivät tylsästä ja alkukantaisesta keppiennakkelusta koko maailman ykköslajin!

4. Jalkapallo
Plussat: Miljoonapalkka, alusvaatemallivaimo, urheiluautoja, oma tositv-ohjelma, jne.
Miinukset: Pelkään pahoin, että minulta uupuu lukuisia lajissa tarvittavia ominaisuuksia: pelisilmä, kyky juosta ja ajatella yhtä aikaa, kyky kohdella vastustajia kuin ihmisiä, oikea jalka.
Parannusehdotus: Jalkapallohuliganismi voisi sopia minulle paremmin. Tuskin voi olla mitään järkevämpää, kuin harrastaa juopunutta ja silmitöntä väkivaltaa nahkakuulaa potkivien miljonäärijoukkioiden edesottamusten vuoksi. Toinen vaihtoehto on viuhahtaminen, joka yhdistää lenkkeilyn ja ekshibitionismin parhaimmat puolet kauniilla, joskin kyseenalaisella tavalla.

5. Baletti
Plussat: Olen aina uskonut näyttäväni hyvältä tutussa ja trikoissa, ja nyt minulla olisi tilaisuus testata miltä oikeasti näyttää, kun säärikarvat pursuavat läpi sukkahousuista. Lisäksi lajin voimakkaasti naisvoittoinen sukupuolijakauma ja hyvät mahdollisuudet päästä ns. tunnusteluetäisyydelle Pas de deuxin aikana kiihottavat suuresti mielikuvitustani. 
Miinukset: Punaista lihaa ja sivareita syövät ystäväni Maanpuolustuskorkeakoulun Brutaalin Tappamisen Osaston Äijämäisen Äijäkerhon Ammuntajaoston Homopornoalajaostossa eivät välttämättä katsoisi harrastustani hyvällä. Tiukat trikoot ja läheinen kontakti kauniiden naisten kanssa voisi myös aiheuttaa kiusallisen tilanteen kesken tanssiesityksen. 
Parannusehdotus: Naistanssijat voisivat olla ilman vaatteita. Kuin myös miestanssijat. Ja tanssi voisi tapahtua pimeässä huoneessa. Vaakatasossa.

Mikä siis eteen? Mitä urheilulajia voi miehinen, miesten mies enää nykypäivänä harrastaa, kun lähipizzerian turkkilaiset eivät katso hyvällä, jos muinaisten olympialaisten innostamana yritän painia heidän kanssaan alasti ja öljyttynä? Millaista ruumiin runoutta tällainen vaativa atleetti voi harjoittaa, kun hikoilla ei oikein viitsisi, ja useiden päivien ryyppyputkille täytyisi jäädä tilaa ja aikaa? Mikä on se kehon kielioppi, jota kaltaiseni muskulääri maailmanmies voi noudattaa menettämättä omanarvontuntoaan, rahojaan ja housujaan?