Jonain päivänä saan sen selville

On päiviä, joina toivoo, että tulisi maailmanloppu. Kenties sellainen, jossa George W. Bush saa Jumalalta käskyn tuhota koko paha syntinen maailma, ja Ykä parin rohkaisuryypyn jälkeen painaa sitä Punaista Nappia Jota Ei Missään Nimessä Saa Painaa ja käynnistää alati kiihtyvän ydinohjusten ilotulituksen, jonka synnyttämä liekkimeri pyyhkäisee kaiken elämän maan päältä. Kenties jostain kaukaisesta kierregalaksista saapuu huonoa runoutta rustaavia avaruusolentoja, jotka posauttavat planeettamme kappaleiksi hyperavaruuden ohitustien alta. Tai sitten MTK:n sponsoroima geenimanipulaatiohanke epäonnistuu, ja verenhimoiset vampyyrisopulilaumat valtaavat koko maailman. Niiden purema muuttaa kaikki muut eläimet ja olennot sopuleiksi. Lopulta koko sopuleiksi muuttunut maailma juoksee kallionjyrkänteeltä mereen, ja niin elämä maapallolla saa kieltämättä koomisen, mutta silti niin traagisen lopun.

Tein listan havainnoista, joita tein eilen toistaiseksi määrittelemättömään aikaan, joka saattoi olla aamu, iltapäivä tai kenties huomisilta:

Missä minä olen?

Jokin pieni ja jo eläessään pahanhajuinen jyrsijä (sopuli?) on ryöminyt yöllä suuhuni tekemään kuolemaa.

Tämä on lepakkoseutua.

Selkääni on yön aikana kasvanut uusia lihaksia, joiden ainoa tehtävä on tuottaa silmitöntä kipua.

Löydän lisää kuolleita jyrsijöitä kainaloistani, housuistani ja sukistani.

Televisiosta näkyy joku sitcom, jonka päähenkilöt ovat jäniksiä.

Huoneessa on joku. Minua pelÄh

Oli juhlat, ja minäkin soitin muovista kitaraa ja lauloin muovisia lauluja. Jokainen kulaus olutta tuntui pehmentävän sanojen, ajatusten ja ihmisten kulmia. Olin eräällä klubilla sen jälkeen tai jonain toisena yönä. Baarimikko kysyi minulta mitä haluan. Hänen hampaansa oli teroitettu. Vastasin haluavani kiintopisteen. "Jos kaikki muuttuu, hajoaa ja kuolee, mitä väliä millään on, jos ei ole mitään pysyvää!" minä huusin. Hän kaatoi minulle tujauksen vahvaa viskiä. Tanssin joidenkin ihmisten kanssa, vaikka minun mielestäni mies tanssimassa näyttää aina jotenkin huvittavalta ja hieman surulliselta. Vessan lattia oli kylmä ja tahmea.

Olinko minä niissä juhlissa? Televisiosta tulvi rauhatonta sinertävää valoa huoneeseen. Minä istuin sohvalla ja katselin uusintoja. Tuossa me tapaamme ensimmäisen kerran. Valo näyttää erilaiselta kuin muistan. Liikkeet ovat pidäteltyjä. Ilmeet vääristyvät tuskaan ja suruun. Jokainen hetki on jähmettynyt liikkumattomaksi asetelmaksi ajan virtaan, eikä mikään muutu. Jos matkustaisin ajassa taaksepäin syntymäni hetkelle, minä olisin aina ollut siellä, ja tulisin aina olemaan. Kaikki on aina menetetty, ja kaikki on aina tässä.

Missä minä olin?

"Hei kaunokainen. Sattuiko se, kun putosit taivaasta?" "Sinä muistat väärin." "Tapahtuiko se todella?" "Älä koske minuun."