Once Upon A Time In North Karelia I

Vietin suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani pienessä pohjoisessa kylässä, jonka nimi jääköön tässä yhteydessä mainitsematta. Maaseudulla eläminen ei aina ollut helppoa. Meillä ei ollut sähköä, juoksevaa vettä eikä tulta. Kylää ympäröivät synkät ja tiheät metsät olivat täynnä susia, karhuja, jääkarhuja ja näkymättömiä avaruushirviöitä, jotka nylkivät pahaa-aavistamattomat uhrinsa, mutteivät sietäneet itävaltalaista aksenttia.

Pahin uhka olivat kuitenkin ympäri kyliä pelottomasti vaeltavat kepulaislaumat. ”Muistathan sitten lapsirakas, ettet koskaan mene niiden lähelle. Jos näet sellaisen, juokse pakoon ja lujaa”, äitini varoitteli minua joka kerta kun menin yksin ulos leikkimään.

Eräänä kesäisenä iltana olin kävellyt syvälle metsään ja leikin juuri dominaa ja subia mielikuvitusystäväni Horstin kanssa, kun äkkiä kuulin ritinää ja kahinaa takanani olevasta pensaikosta. Esiin hyppäsi pyylevä, keski-ikäinen kepulainen, jonka häijyt tihrusilmät tuijottivat minua ahnaasti. Kulahtaneeseen salmiakkikuvioiseen neuleeseen, nappiverkkareihin, kumisaappaisiin ja Valtran lippalakkiin sonnustautunut pelottava olento heristi oikeassa kädessään Santeri Alkion Valittuja teoksia ja vasemmassa Raamattua. Kuola valui hänen suupielestään, kun hän alkoi kovaan ääneen kertoa minulle maanviljelijöiden koettelemuksista pienessä pohjoisessa maassamme, Puolueen kunniakkaasta historiasta ja perinteistä sekä meidän Herrastamme, joka suo valituilleen runsaan sadon ja pitkän iän.

Äitini neuvoa noudattaen minä otin jalat alleni heti kun tokenin järkytyksestäni. Onneksi olin pieni ja vikkelä, eikä raskastekoinen kepulainen pysynyt millään perässäni vaikeakulkuisessa maastossa. Karistin hänet kannoiltani ja juoksin kotiovelle saakka, missä lysähdin maahan ja nyyhkytin.

Kepulaiset liikuskelivat usein kylän raitilla traktoreillaan ja lehmillään. He kiersivät ovelta ovelle keräämässä suojelurahoja, joilla tuettiin paikallista maataloutta ja seurakunnan toimintaa. Jos rahoja kieltäytyi maksamasta, Puolue lähetti lauman järkälemäisiä nyrkkisankareita nyhtämään rahat väkivalloin. Jos rahaa ei ollut, vietiin lehmä, puoliso tai henki. Viranomaisille asiasta ei tietenkään kannattanut valittaa, sillä Puolueen tiukassa otteessa olivat niin poliisi, kunnanvaltuusto kuin kirkkokin.