Gaudeamus igitur

Olen aina pitänyt opiskelusta enemmän kuin työnteosta. Tämä saattaa johtua siitä, että hyvin pitkään kuvittelin opiskelun koostuvan yksinomaan viinanhuuruisista juhlista, vastuuttomasta huumeidenkäytöstä ja satunnaisista seksisuhteista. Pari kuukautta sitten ymmärsin, että vaikka opiskelussa todellakin on kyse lähinnä edellä mainituista, siihen kuuluu myös jotain muuta - synkkä, pelottava ja julma puoli, josta vain kuiskaillaan koulujen käytävillä yön jo koitettua.

Siinä minä istuin tavallisena maanantaiaamuna luokkahuoneessa ja kiskoin alas toista pullollista viskiä samalla kun harrastin seksiä kolmen fuksitytön kanssa, kun yhtäkkiä alkoholin sumentaman tajuntani läpi tunkeutui yksi opettajan lausuma sana:

Opinnäytetyö.

En tietenkään tuossa tilanteessa ymmärtänyt lainkaan mistä oli kyse. Vasta seuraavana aamuna, kun havahduin kahdeksan fuksitytön alta koulumme kerhotiloista, krapulainen mieleni purjehti edellispäivän sumuisen karikon halki ja tavoitti tuon oudon, mystisen sanan, joka oli jäänyt piinaamaan minua.

Opinnäytetyö.

"Mikä vitun opinnäytetyö!" minä huusin niin lujaa, että alastomat fuksitytöt juoksivat kirkuen pakoon, paljaat, terhakkaat rinnat rytmikkäästi pomppien. "Mikä vitun opinnäytetyö!" huusin uudestaan toivoen, että he juoksisivat takaisin luokseni, mutta kerhohuone oli hiljentynyt. Kaikkialla lojui tyhjiä viinapulloja, oksennuksen tahrimia luentomuistiinpanoja ja sammuneita tutoreita.

Sen aamun jälkeen mikään ei ollut enää ennallaan. Toki käytin alkoholia, huumeita ja fuksityttöjä tavalliseen tapaani, mutta jokin oli muuttunut. Yksi salaperäinen sana vainosi minua heltymättömästi, enkä kyennyt enää nauttimaan opiskelijaelämästä. Minun oli vaikea keskittyä mihinkään. Eräänä päivänä havahduin omaan huutooni reportaasikurssin luennolla. Olin koulussa täysin selvin päin! Ei humalaa, ei krapulaa! Ei fuksityttöjä! Päätin, että minun oli tehtävä jotain, ennen kuin opiskeluni menisi aivan päin helvettiä.

Suuntasin koulun kirjastoon. Olin käynyt siellä lukuisia kertoja aiemminkin. Kirjahyllyjen lomasta löytyi lukuisia suojaisia kolkkia joihin saattoi vetäytyä kuhertelemaan fuksityttöjen kanssa. Nyt pyyhin nuo kauniit muistot mielestäni ja etsin määrätietoisesti ratkaisua ongelmaani. Se oli yllättävän vaikeaa. Huomasin, että kolmen vuoden rankka opiskeluputkeni oli vienyt minulta lähes kokonaan kyvyn lukea kirjoitettua tekstiä. Niinpä jouduin viettämään tuntikausia kirjahyllyjen koleissa pölyltä tuoksuvissa varjoissa, missä opettelin uudelleen ihmiskielen alkeet. Minusta tuntui kuin olisin ollut John Clayton, joka viidakosta löytämiensä tekstien avulla perehtyy ihmisyyden salaisuuksiin. Tunne saattoi johtua siitäkin, että kuten Claytonilla, minullakaan ei ollut vaatteita ylläni.

Opinnäytetyö.

Kauhuni paisui sitä mukaa kuin tilanteen vakavuus alkoi valjeta minulle. Kaikki nämä kurssit jotka olin lasketellut läpi usein vahvasti päihtyneenä eivät riittäisi. Valmistuakseni minun täytyisi laatia eräänlainen tutkimustyö, jota kutsutaan myös nimellä opinnäytetyö.

Opinnäytetyö. Opinnäytetyö. O-pin-näy-te-työ. Maistelin sanaa suussani. Se maistui vereltä. Vereltä, hieltä ja oksennukselta. Sitten tajusin ottaa sormeni pois suusta ja maistelin sanaa uudestaan. Se oli niin kliininen sana. Niin kovin etäinen ja kylmä.

Tutkimukseni paljastivat, että myös yliopistoissa tehdään vastaavanlaisia töitä, joista käytetään nimitystä gradu. Ero on lähinnä siinä, että opinnäytetyöt ovat pienempiä, karvaisempia ja kurttuisempia.

Minä olen kokeillut yliopistoja parikin kertaa, mutta toistaiseksi ne ovat olleet aivan liian vahvaa kamaa minulle. Pieni annos yliopistoa, ja olin pahemmin sekaisin kuin koskaan. Ammattikorkeakoulussa onnistuin sentään säilyttämään jonkinlaisen kontrollin. Olen tosin pohtinut myös mahdollisuutta yrittää yliopistoa vielä kerran, sillä ajatus kiehtoo minua jollain hieman masokistisella ja itsetuhoisella tavalla. Toisaalta, kaikki tietävät, että ihmiset joilla on kaksi tutkintoa ovat epäilyttäviä ja haisevat pahalle.

Ennen kuin saatoin edes haaveilla yliopistosta, minun kuitenkin täytyi valmistua nykyisestä opinahjostani, ja nyt valtava muuri oli yllättäen pudota jysähtänyt minun ja valmistumisen väliin.

Opinnäytetyö.

"Are you gonna bark all day, little doggy, or are you gonna bite?" karjaisin opinnäytetyölle. Onnistuin kuitenkin säikäyttämään ainoastaan lauman fuksityttöjä, jotka ryntäsivät karkuun viehkeästi kiljahdellen. Tuo hetki muutti elämäni. Tai oikeastaan se muutti elämäni vasta myöhemmin, sillä kirjastossa vietetyn illan jälkeen vajosin vuoden mittaiseen rankkaan opiskeluputkeen, jonka aikana maksani räjähti, sen sirpaleet lävistivät keuhkoni ja yksin jäänyt sydämeni hirttäytyi kylkiluuhuni.

Nyt on kuitenkin tullut aika katsoa Suurta Saatanaa silmästä silmään ja alkaa tosissaan harkita opinnäytetyön suunnittelutyön aloittamista.

Sitä ennen taidan kuitenkin nauttia pari fuksityttöä.