"Paris Hilton on vapautunut vankilasta onnellisena. Jotkut vartijoista itkivät", uutisoi Iltalehti.
Olen aina ollut Paris Hiltonin suuri ihailija. Hänen esikoiselokuvansa 1 Night in Paris on jättänyt lähtemättömän jäljen sekä sydämeeni että useisiin lakanoihini. Yksi tämän ikimuistettavan ranskalaisen taide-elokuvan koskettavimpia kohtauksia on se, jossa Paris keskeyttää seksiaktin vastatakseen puhelimeen. Ilkka Kanerva on kuitenkin kieltänyt lähestyneensä Parisia muuten kuin työasioissa ja silloinkin vain
Paris on kertonut samaistuvansa prinsessa Dianaan, sillä molempia on ajettu takaa tunneliin. Paris on verrannut itseään myös Marilyn Monroeen, mutta siinä missä Marilyn tykkäsi timanteista, Paris pitää enemmän helmikaulakoruista.
Vankilasta käsin antamassaan puhelinhaastattelussa Paris kertoi toimittajalle, että Jumala on antanut hänelle uuden mahdollisuuden, eikä hän aio enää käyttäytyä tyhmästi. Nyt jään odottamaan innolla 1 Night in Paris -elokuvan jatko-osaa Silent Night, Holy Night in Paris, jossa miespääosaa näyttelee Jeesus Nasaretilainen. Sitä ennen siteeran Parisille, joka on blogini ahkera lukija (terkkuja ja suukkoja!), suosikkikirjaani Raamattua:
"Ruoka on vatsaa varten ja vatsa ruokaa varten; ja Jumala on tekevä lopun niin toisesta kuin toisestakin. Mutta ruumis ei ole haureutta varten, vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten." (1. Kor. 6:13)
"Herra siis voi pelastaa koetuksesta ne, jotka häntä pelkäävät, mutta jumalattomien hän antaa rangaistuksen alaisina odottaa tuomion päivää - varsinkin niiden, jotka seuraavat saastaisia ruumiin haluja." (2. Piet. 2:9-10)
Kuulostaa muuten tosi rivolta tuo "ruumis on Herran ruumista varten" -pätkä. Alkaa kummasti tehdä mieli seurata saastaisia ruumiin haluja, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti