Monet ihmiset ovat unohtaneet, että joulun tärkein sanoma on Jeesus. Meidän perheemme parissa asiat ovat toisin, ja Jeesusta kunnioitetaan joulun aikaan ahkerasti. Tänäkin jouluna pystytimme olohuoneen keskelle suuren puisen Jeesuksen, jonka koristelimme Jeesuksilla. Jouluaattona ruokapöytämme notkui jeesuslaatikon, jeesuspipareiden ja herkullisen, paistetun Jeesuksen painosta. Juhlan kunniaksi nautimme myös lasilliset Jeesuksesta puristettua viiniä! Illan hämärtyessä ovelta kuului kolkutus – ja kukapa siellä olikaan jollei Jeesus itse! Jeesukselle oli varattu kunniapaikka takan viereltä, missä Jeesus iloisesti roihusi. Jeesus antoi kullekin perheenjäsenelle lahjaksi tutun ja turvallisen Jeesuksen. Sen jälkeen menimme kaikki joukolla joulusaunaan ja vertailimme toistemme Jeesuksia.
Missä olinkaan? Ai niin, välipäivät. Tämä outo, kumimainen ja vinkuva aika ennen uudenvuodenjuhlia on mitä oivallisin tilaisuus pohtia niin mennyttä kuin tulevaakin. Mitä viime vuodesta on jäänyt käteen? Tässä on oikea käteni, ja pikainen tarkistus osoittaa, että siihen on jäänyt jotain tahmeaa, joka ei tunnu lähtevän millään irti. Vasemmassa kädessäni on oma penikseni - kuten aina silloin kun kirjoitan uutta blogimerkintää.
”Menneisyys on kuin oma perse”, kirjoitti Shakespeare aikoinaan, ”vaikka mitä tekisi, se on aina takanasi ja likainen”.
Asiaa voi tuskin ilmaista paremmin. Jos sallitte, jatkan hänen ajatustaan hieman pidemmälle: Me kaikki tunnemme perseen painon perässämme, mutta meidän ei tule antaa sen vetää meitä maahan. Perseitä on monenlaisia, mutta jokaisella on omansa, eikä siitä voi koskaan päästä eroon. Siispä perse tulee ottaa sellaisena kuin se on, ja suunnata katse kohti tulevaisuutta.
Uudenvuodenaaton perinteisiin kuuluu ilotulitteiden, tinan valamisen ja putkareissun lisäksi lupausten antaminen. Yksi lupaa viettää enemmän aikaa perheensä parissa - toinen vannoo, ettei enää koskaan napsi Menthos-pastilleja kokiksen kanssa, vaikka kaverit kuinka usuttaisivat. Myös lupaukset ovat tavallaan kuin perse - niihin voi tarrata hetkeksi, mutta jossain vaiheessa yleensä joutuu päästämään irti, vaikkei haluaisikaan.
Kuinka monta kertaa minäkin olen luvannut, etten koskaan enää kirjoita blogiini huonoa alapään huumoria, vaan sen sijaan ilahdutan lukijoitani esseillä, jotka käsittelevät vaikkapa Heideggerin Daseinia tai kvanttisuperposition merkitystä kohtalon käsitteelle!
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että tavallaan myös tulevaisuus on kuin perse - koskaan ei tiedä, mitä siltä saa. Ehkä tällä kertaa onnistun pitämään kiinni lupauksistani. Niinpä rakkaat lukijat, tässä teille Kuritushuoneen Viisi Uudenvuodenlupausta:
1. En enää tee hätäisiä johtopäätöksiä ihmisistä heidän ulkonäkönsä perusteella. Sen sijaan teen hätäiset johtopäätökseni heidän kenkiensä perusteella.
2. Lakkaan alentamasta naisia kirjoituksissani ja myönnän julkisesti, että he voivat ajoittain yltää älykkyydessä jopa kuusivuotiaan pojan tasolle.
3. En enää lähetä alastonkuviani blogini kommentoijille. Jatkossa äitini lähettää ne.
4. Nostan blogini tason niin korkealle, että blogini tilaajamäärä ylittää kuusi miljardia, ja muut bloggaajat palvovat minua jumalana ja tarjoavat minulle piparia aina kun haluan.
5. Muutan blogini ulkonäköä niin, että blogin sijaan se muistuttaa erehdyttävän paljon Matti Vanhasta. Miljardit lukijani menevät hämmästyksestä tolaltaan, kun Matti Vanhanen ilmestyy yhtäkkiä heidän tietokoneensa ruudulle.
P.S. Iltalehden ja Myllyn Parhaan Paras pipari -kilpailu on valitettavasti jo päättynyt, mutta ajattelin kertoa, että minulle voitte yhä lähettää kuvia piparistanne.
P.S.S. Pervo kerava on näemmä jo kuvannut piparinsa. Seuraavaksi odotan kilpailutöitä etenkin naisiltÄh
2 kommenttia:
Albert Fish tykkäsi tunkea neuloja välilihaansa. En tiedä, miten sen voisi yhdistää välipäiviin, mutta se kuulostaa hiton hyvältä.
Eikös tuo ole teksasilainen jouluperinne?
Lähetä kommentti