Kun läheinen katoaa, perheen elämä muuttuu toivon ja epätoivon taisteluksi. Sadat vastausta vaille jäävät kysymykset riivaavat mieltä, pahimmillaan koko loppuelämän. Suomessa ilmoitetaan kadonneeksi vuosittain 8 000–10 000 ihmistä. Heistä pysyvästi kateisiin jää 20–30 henkilöä.
Helsinkiläinen Jaakko Peräköyrinki katselee mietteliäänä ulos jakomäkeläisen kaksionsa ikkunasta. Hänen kasvoillaan näkyvät murheen syvät uurteet, ja hänen kätensä liukuvat hermostuneesti pitkin koskenkorvapullon kylmää pintaa.
"Eukko katosi tossa seitsemän vuotta sitten", Jaakko muistelee. "Oli sellainen synkkä ja myrskyinen yö. Eukko sanoi lähtevänsä ostamaan röökiä ja tupakkaa, eikä sitä koskaan kuulunut takaisin."
Jaakon puhe tukahtuu äkillisen mielenliikutuksen vallatessa miehen mielen. Kossupullo hakeutuu huulille, jotka hamuavat pullon lohdullista, kosteaa kosketusta.
Eukko Peräköyringistä ei ole kuulunut mitään moneen vuoteen, mutta Jaakko ei ole luopunut toivosta.
"Tuossa kaksi vuotta katoamisen jälkeen mä sain tekstiviestin keskellä yötä." Jaakko sanoo ja kaivaa matkapuhelimensa esiin näyttääkseen viestin meille.
"Hei Jaakko", viestissä lukee. "Haista paska senkin rupinen mulkku. t. Eukko."
"Tämä saa mut uskomaan, että joku päivä Eukko vielä palaa", Jaakko sanoo ja purskahtaa itkuun.
"Vähän pissattaa"
Myös turkulainen Tiina, 10 vuotta, on kadottanut läheisen ihmisen, ystävänsä Maijun, 9. Tiina istuu mietteliään mutta urhean näköisenä leikkikentän keinussa. Syksy on saapunut Turkuun, ja punakeltainen lehtimatto peittää maata. Tummat pilvet riippuvat matalalla vedestä raskaina, vaanivat yllämme kuin turvonneet petolinnut.
Tiina, miltä sinusta tuntuu ystäväsi Maijun katoaminen?
"No vähän pissattaa", Tiina vastaa ääni väristen.
Nuoret tytöt lähtevät karkumatkalle usein riitaannuttuaan vanhempiensa tai poikaystävänsä kanssa. Katoamisen syynä voi olla myös liiallinen ja holtiton alkoholinkäyttö. Se voi hyvinkin olla myös tämän tapauksen taustalla. Tiina, voitko kertoa meille, miten katoaminen tapahtui?
"No me alettiin olee piilosta Liisan kanssa. Mä laitoin silmät kiinni ja laskin kahteenkymmeneen. Sitten Liisaa ei enää näkynyt missään."
Liisa on nyt ollut kadoksissa kymmenen minuuttia, eikä Tiina ole löytänyt häntä perusteellisista etsinnöistä huolimatta. "Mä katsoin sängyn alta ja koirankopista myös", Tiina toteaa lohduttomana.
"Voi tehdä mieli jättää kaikki paska taakse"
Pastori Rudolf Teodikea näyttää murheen painamalta mieheltä. Hänen silmänalusensa ovat tummat, ja hänen leukaansa peittää monen päivän sänki. Rudolf istuu raskaasti huokaisten kirkkonsa ensimmäiselle penkkiriville ja luo murheellisen katseen kohti alttaritaulua, joka esittää ristillä kärsivää Jeesusta. Mies on aluksi kovin vaisu ja koettaa väistellä itse aihetta, mutta lopulta hän saa kerättyä rohkeutta kertoakseen tarinansa.
"Siitä on niin pitkä aika, että monta kertaa olen miettinyt, että mitä järkeä tässä on enää toivoa. Totta kai me kaikki muistamme palavat pensaat ja kymmenet vitsaukset ja kasvot paahtoleivissä. Nyt on kuitenkin tosiasia, että Jumalasta ei ole pariin tuhanteen vuoteen kuulunut mitään."
Rudolf katsoo poispäin tuskaisen oloisena. Hän pyörittelee jatkuvasti sormillaan kaulassaan roikkuvaa hopeista ristiä.
"Iltaisin minä aina luen Raamattua, ja koetan löytää Jumalaa sieltä, mutta tuntuu kuin ne sanat eivät enää merkitsisi minulle mitään. Raamattu tuntuu vieraalta ja oudolta, aivan kuin Hän ei olisi koskaan sitä kirjoittanutkaan."
"Kyllä minä ymmärrän, että on rankkaa olla täydellinen kaikkivaltias. Voi tehdä mieli lähteä ja jättää kaikki paska taakse", Rudolf sanoo, ja äkkiä hänen äänestään paistaa läpi paitsi suru, myös suuttumus. "Mutta että ei voi mitään viestiä lähettää! Sitä minä en ymmärrä. Laittaisi nyt edes postikortin."
"Kaikista pahinta on se, kun välillä kuulee näitä huhuja. Esimerkiksi naapurin Nietzsche väitti kerran kännipäissään, että Jumala on kuollut. Vaikka minä kuinka ajattelin, ettei sillä ole mitään todisteita, olin vähällä murtua!"
Katoamisia tutkitaan aina tapauskohtaisesti. Omaisille tilanne on koko elämän mullistava tragedia, mutta poliisille katoamistapaukset ovat rutiinityötä.
"Tällaiset tapaukset ovat tietysti hankalia, kun kadonneen olemassaolosta ei alunperinkään ole minkäänlaista luotettavaa tietoa", KRP:n rikosylitarkastaja Fox Mulder toteaa. "Täytyy muistaa, että jotkut katoavat omasta tahdostaan. Voi olla, että Jumalakin löytyy joku päivä esimerkiksi Ruotsista täysin kunnossa uuden perheen luota."
Rudolf palaa vielä muistoissaan kohtalokkaaseen katoamispäivään.
"Oli sellainen synkkä ja myrskyinen yö. Jumala sanoi lähtevänsä ostamaan röökiä ja tupakkaa, eikä Häntä koskaan kuulunut takaisin."
Rudolf purskahtaa lohduttomaan itkuun. Viimeiset toivon rippeet alkavat olla tiessään.
Tällä hetkellä poliisi ei tee mitään Jumalan tapauksen suhteen. Jos uusia vihjeitä ilmenee, etsinnät käynnistetään uudestaan.
